Pommikarnevaali

Vuodenvaihde lähestyy ja on aika kullata mennyt vuosi ja sen tapahtumat muistiin. Jotkut vuodet on olleet hankalampia kullattavia, mutta tätä mennyttä vuotta ei ole kovin hankala painaa muistiin yhtenä parhaimmista! On edelleen omituista, että meillä on perheessä uusi ihminen. Kummatkin meistä on sanonut aina silloin tällöin heräävänsä jostain todellisuuteen ja huomaavansa uudelleen, että meillä on lapsi. Se pääsee välillä unohtumaan... niin hullulta kuin se kuulostaakin. Toistaiseksi nuo unohdukset ovat hetkellisiä, mutta aina joskus kuullaan tarinoita vanhemmista jotka ovat unohtaneet lapsensa kerhoon, kouluun, leluosastolle... satunnaisesti isätkin unohtuu leluosastolle, mutta se on toinen juttu, ja siitä saa kärsiä ainoastaan pankkitili.

Unohtelu, tai sen kaltaiset oireyhtymät on nyt määritelty Microsoftin toimesta. Windowsin palomuuriasetuksista löytyi "automaattinen tietokalastelun torjuntasuodatin". Minä uskon, että silloin kun mun aivot alustettiin toimintakuntoon, niin tuo asetus jäi valituksi. Se ilmenee näkyvästi esimerkiksi niissä tilanteissa kun Henna koittaa selittää päivän tapahtumia ja mulla on jotain tärkeämpää tekemistä. Pystyn osallistumaan omasta mielestäni sujuvasti keskusteluun, vaikka keskitynkin johonkin toiseen tärkeään asiaan, kuten uuden kännykän soittoäänen valitsemiseen. Tietokalastelun toimintasuodatin näissä tilanteissa estää Hennan pääsyn liian syvälle mun ajatuksiin, että sille selviäis mun ajatusten todellinen kohde... Yleensä suodatin toimii... tai ainakin joskus on toiminut... on on... Ainakin siihen asti kun Henna kysyy, että hainko Lotta-Livian mummilasta niinkuin hän pyysi...

Tänään Lotta unohti housunsa johonkin ja siitä riitti juttua uudelle joululahjaksi saadulle hauvalle:

Joulurauhaa!

Joulurauha julistetaan huomenna aamupäivällä. Toivottavasti Känkkäränkkä ymmärtää mennä mussuttaan rusinoitaan vaikka omaan nimikkobaariinsa www.kankkarankka.com. Ei sillä, että pieni paha noita meillä kovin paljoa olisi viihtynyt. Itse asiassa Lottis on joka päivä iloisempi ja meillä kaikilla synkkaa jo kohtalaisen hyvin, tiedetään mistä puristaa jos naama muuttuu punaiseksi. Tiede-lehti kirjoitti hiljattain vapaasta tahdosta, tai siihen liittyvistä ongelmista. Vapaan tahdon olemassaolo kumottiin muun muassa sillä, että tapahtumat pystytään laskennallisesti todistamaan jos tiedetään kaikki muuttujat. Fysiikassa opiskeltiin aikoinaan, että jos tiedetään kappaleen liike-energia ja suunta tietyllä hetkellä, saadaan laskennallisesti selville missä tuo kappale on jollain toisella määritellyllä hetkellä. Tämä toimii suljetussa järjestelmässä täysin oikein. Jos muuttujia lisätään, kitka, ilmanvastus jne. niin lasku muuttuu hankalammaksi. Jos muuttujia on vielä enemmän... Vaihdetaan tapaus ihmiseen, eli jos tiedetään ihmisen sijainti tietyllä hetkellä ja tiedettäisiin ympäristön muuttujat oikein, pitäisi pystyä laskemaan mitä ihminen seuraavaksi tekee.

Lotta-Liviasta olen oppinut jo tuntemaan kaavan. Mitataan esimerkiksi iloisuutta. Ympäristön tekijät pystytään minimoimaan, esimerkiksi kytkemällä Lissu sitteriin kiinni. Olen päätynyt seuraavaan kaavaan. Muuttujat ovat: Väsymys, nälkä, kylmä, märkä, ilmavaiva, ja tekijä X... Tekijä-X:n nimeän vaikka känkkäränkkämuuttujaksi. Alla on esitetty kaavio jossa nämä muuttujat ovat määritelty piiraskaavioon. Kun asettaa jokaisen tunnetun muuttujan (väsymys, nälkä, jne.) kaavioon, syntyy lopulta kuvio, jonka pinta-alan koon mukaan määräytyy Lotta-Livian olotila. Ylemmässä kaaviossa pinta-ala on niin suuri, että itku on todennäköistä. Alemmassa kaaviossa Lili on pieraissut, eli ilmavaiva-tekijä on pienempi haitta, jolloin pääsee tarkastelemaan todennäköisesti hymyilevää tyttöä.

Känkkäränkkämuuttuja on hankala tapaus. Jostain määrittämättömästä syystä, vaikka kaikki olisi hyvin, saattaa itkua silti esiintyä. Jatkan selvitystyötä mistä tämä epäsäännöllisyys johtuu... Mutta varmaa on, että muuttuja pienenee sitä enemmän mitä kauemmin kaikilla alueilla pysytään "vihreällä".

Blääh...

Toinen päivä töissä... tänään mennään vielä illalla soitteleen bändin kanssa Viialaan. Kahteen päivään olen saanut viettää aikaa Lotan kanssa yhteensä noin tunnin verran... Onkohan se jo unohtanut mut...

Perskule

Tissivastaavan apulaisen uutisia: Meillä valvotaan öisin kello 5:een, kakkaa ei tule enää kuin joka kolmas päivä (kaikille huolestuneille kerrottakoon, että tämä ei vähennä kakkajuttujen määrää) ja posket leviää edelleen.

Lili on suurimmaksi osaksi tyytyväinen oloonsa, vuorokausi ei vain oikein osu sille paikalle Lissun kellossa johon yhteiskunta sen vaatisi osuvan. Me vanhemmat ollaan suhtauduttu asiaan ihan rennosti, eikä isoja kirosanoja ole tarvittu. Mutta itseäni huolettaa mitä kirosanoja sitten voi käyttää kun niitä tarvitsee. Lasta pitää oman henkisen terveytensä ja käytöstapojen kannalta suojella kielisaasteelta. Toisaalta meillä suomenkielessä, kirosanojen kultamaassa, on asiat melkoisen hyvin. Tunnetuista vahvoista kirosanoista pystyy helposti muokkaamaan paremmin sulatettavia, hauskoja, mutta silti purevia tunteen ilmaisuja. Persana, jukupentele ja tikku ajaa asiansa voimasanoina helposti. Jopa sanan "traktori" saa kuulostamaan jykevältä kun tarpeeksi pärryyttää ärrää. Kiellettyjen sanojen listalle puolison opastamana kuuluu myös perse, pieru ja paska. Tämä asettaa haasteita kakkajuttujen kertomiselle, ja päätin yrittää ottaa käyttöön termit papanaluukku, paukku ja ruskea-ainesosa.

Kirosanat tunnetusti vahingoittavat lasta ja ympäristöä. Ihmetyttääkin, että yhteiskunnan varoja ei käytetä perustamaan tukiryhmiä lapsille, jotka ovat vahingossa eksyneet kello kymmeneltä illalla katselemaan suomalaista draamaa telkusta. Kaikenlaisia hoitoloita ja auttavia puhelimia on, mutta ei tätä vitsausta vastaan. Vanhemmat koittavat suojella lastaan tarkkaavaisesti, että tämä kielisaaste ei pääsisi livahtamaan lapsen korvista sisään. Vanhempien valppaudesta asiaan liittyen voidaan päätellä, että saaste vaurioittaa selkeästi enemmän lapsen terveyttä verrattuna esimerkiksi kuran syömiseen kaupungin katuojista.

Lotta-Livia laittamassa isälle ruokaa:

Hymytyttö

Edellisestä kakkijutusta on kulunut sen verran aikaa, että nyt viimeistään on aika kertoa uusi. Harmittavasti meidän kakkikerrat on vähentyneet. Nykyään ainoa meidän perheessä joka käy kakkos-hädällä useammin kuin kerran päivässä olen minä itse... aamu- ja iltakahvin jälkeen... ei siitä sen enempää. Mutta Lotta on eri juttu. Se aikaisempi normaali 5-kertaa päivässä on vaihtunut kerran kahteen päivään. Siinä ei ole mitään pahaa sinänsä, mutta kun jätteen ja syödyn ruoan määrä ei ole vähentynyt samassa suhteessa... niin seuraukset on mieltä järkyttävät. Vaippamalli jouduttiin vaihtamaan Pampersista Lidlin vaippoihin. Lidlin vaipoissa on se hyvä puoli, että ne pussittaa takamuksesta enemmän... jöötille jää tilaa paremmin. Sen lisäksi kävin ostamaan talikon ja lumilapion, joilla siivoan aluksi isoimmat pois ennen kun saan vaavin pylly esiin pesua varten.

Lotta-Livia on oppinut nauramaan ja jokeltelemaan ihmisille ja asioille. Typsyllä on suu maireassa hymyssä aika usein. Isän näkökulmasta hymy on hiukan mieltäkuohuttava asia. Sydän lämpiää sulaksi joka ainut kerta kun saa hymyn tyttäreltä... toisaalta jos typsy ymmärtää hymyn voiman se saattaa oppia myös käyttämään sitä väärissä paikoissa.

Ristiäisten kuva-albumi

Nyt on käyty kaikki ristiäiskuvat läpi. Parhaat kuvat on valikoitu ja albumi löytyy osoitteesta: http://www.elisanet.fi/jussi/WEB_ALBUM/

Pidän kuvia netissä nyt ainakin tän kuukauden, käykää kopioimassa kuvat itsellenne jos haluatte. Me todennäköisesti teetetään kuvia omaan "oikeaan" albumiimme tässä joulun alla. Joten voitte myös ilmoittaa meille mitkä kuvat haluatte teettää itsellenne, niin voidaan kulujen säästämiseksi teettää niitä useampi samalla kertaa.

Kertapieraisulla elämä paremmaksi

Ollaan kierretty Antwerpenin kaupunkia, niin ostoskatuja kuin vanhaa kaupunkia, timanttimuseo, aqualandia ja Wijnegenin ostoskeskus. Meidän tytöt selvisi kaikista lähes kunnialla. Sunnuntainen kierros timanttimuseossa oli ainoa joka tuotti hiukan kupruja. Pelkäsin, että Henna huutaa ja potkii, vaatii mua luovuttamaan luottokortin timanttikaupan sedälle. Olin valmistautunut henkisesti raahaamaan kitisevän puolisoni puodista ulos.

Toisin kävi ja ainoa kritiikkiä esittänyt luontokappale oli meidän Livia. Aqualandian keltavihreät sammakot kiinnosti ilmeisesti enemmän kuin jäykät timanttitehtaat. Illalla päästiin takaisin Belgian parhaaseen paikkaan - Päivin pöydälle. Lotta nauttii pöydällä olosta, jokelteleva, hymyilevä ja huitova tyttö on huvittava näky. Timanttimuseon aikana tulleet mahakuprutkin me jätettiin taakse kunnon pierulla. Vaippa ei kestänyt, mutta jumppapuvun kangas säästi meidät muut isommilta roiskeilta.

Isän mielestä paras paikka on ollut ostoskeskus. Karkasin muilta Lotan kanssa kierrokselle. Muistan lukeneeni Aamulehdestä, kuinka typsyt innostuu nähdessään isän lapsensa kanssa liikenteessä. Väittämä tuli testattua ja tottahan se on. Sain järkyttävän paljon enemmän hymyjä ja silmäniskuja kun koskaan Tampereen Be-Bopissa lauantai yönä. Ja toistaiseksihan mulla ja Lotalla on jopa samat intressit. Lotta miettii miltä suklaan värinen munkki maistuisi, mä mietin vaan munkkeja yleensä. Kerroin Hennalle asiasta ja sanoin, että voin hoitaa meidän kauppareissut tästä lähin. Ensikerralla pidän suuni kiinni...

Ipanakoulu

Muutama fakta vauvoista: Vauvoilla on oma unirytmi joka ei noudata vuorokauden lakeja yön ja päivän osalta. Ne kommunikoi tarpeensa itkulla. Tarpeet on monimutkaisia niinkuin ihmisetkin, niitä ei saa tyydytettyä aina nappia painamalla. Vauva on tärkein asia vanhemmilleen, ja se määrää perheen tahdin ja tärkeysjärjestyksen. On omituista, että nää asiat on epäselviä monille.

Vauvat on parhaimmillaan sillon kun ne on tyytyväisiä ja hereillä. Laivamatkalla moni rekkamies herkistyi jokeltelemaan kun Lotta-Livia hymyili. Kasvoiltaan ahavoituneet, tatuoidut ja pujopartaiset köriläät höpöttämässä whiskyn ja tupakan turruttamalla äänellään tui-tuita tytölle. Toisaalta, jos napero on pahalla päällä ja itkeskelee, saa ihmisiltä pahoittelevia katseita jotka koittavat sanoa "Voitteko vaimentaa tuon hullun kakaran".

Vastuu on tietysti lapsen omistajallakin valita lapsekkaita paikkoja joissa on mahdollisimman vähäiseksi häiriöksi. Ei ole esimerkiksi suotavaa, että menee kirjaston lukusaliin huudattaan lastaan. Luulen, että me ollaan otettu tää asia huomioon aika hyvin. Kännykulttuuri on opettanut missä saa olla ja missä ei.

Mutta ihmiset jotka ei siedä lapsia. Ottakaa tekin oma vastuu kakustanne ja menkää paikkoihin joissa ei lapsia ole. Esimerkiksi Saharan autiomaan syrjäisimmät kolkat, Etelä-Amerikan sademetsät tai ottakaa yhteyttä Venäjän avaruushallintoon ja laukaiskaa itsenne kuuhun.

Tissiraivari

Saavuttiin Travemunden satamaan eilen illalla. Söimme merillä ainakin puolet rahtilaivan rahdista, niin paljon ruokaa oli tarjolla... ja pakkohan sitä oli maistaa. Nyt tehdään matkaa kohti Belgiaa keskellä Saksan maata. Toistaiseksi meidän pienin matkalainen on pärjännyt laivan ja auton keikutuksessa loistavasti. Satunnainen tissiraivari-peikko on ollut ainoa pieni vaiva... Näin miehen näkökulmasta on vaikea kuvitella, että tuosta voisi pahoittaa mielensä. Mutta ilmeisesti se liittyy jotenkin tissiruokailun hankaluuteen. Kyllä periaatteessa sen ymmärrän jos joku tuo mulle jäätelökipon nenän eteen ja antaa ruokailuvälineiksi kiinalaiset syömäpuikot. Järkihän siinä menisi...

Tavoitteena meillä on olla illalla perillä Antwerpenissä Päivin-tädin luona.

Digikamera-vallankumous

Ensinnä kauan kaivattu tieto, tytön nimeksi tuli Lotta-Livia Adette Maaniitty. Meidän yllätykseksi muutama arvasi Livian. Marianne-mummi taisi arvata jopa koko nimen lopulta oikein. Ilmeisesti meillä oli ollut sisäpiirissä tietovuoto loppukesästä... jatkan edelleen selvittämistä kuka luopio sen tässä perheessä lipsautti.

Olen kerännyt nyt kahdesta paikalla olleesta kamerasta kuvat tietokoneelleni. Vielä ainakin yhden kameran kuvat puuttuvat. Kännykkäkameroita ei tietääkseni paljoa käytetty. Epäonnistuneet otokset poistin alkukäsittelyssä, mutta tässä kuvaus-statistiikkaa. Kaikenkaikkiaan - onnistuneita - kuvia tuli n.350kpl. Tilaisuus alkoi klo13 ja kesti noin 4 tuntia. Eli voidaan laskea, että joka minuutti otettiin 1.5 kuvaa. Vanhaan nauhakamera-aikaan meillä olisi kulunut reilut 14 filmirullaa.

Kuvia jäsennellessäni ja järjestellessäni satuin muodostamaan kuvista kansiot henkilöiden mukaan. Eli esimerkiksi itse esiinnyin 60:ssä kuvassa. Noista kuvista suuressa osassa esiintyi myös muita... ainoat vain yksityiskuvilla kisaan osallistuneet olivat Lotta-Livia ja kahvipöytä.

Selkeän ykköspaikan kuvien määrässä vei Henna, meidän perhe oli muutenkin hyvin edustettuna. Ilmeinen kolmoisvoitto... Ilmeisesti meistä tarvii ottaa määrältään enemmän kuvia, että saadaan muutama onnistunut sattuma... Seuraaviin kekkereihin ilmoittaudun kahvipöydäksi.

1. Henna-Riikka (85 kuvaa)
2. Lotta-Livia (80 yksityiskuvaa)
3. Jussi (60 kuvaa)
4. Marianne (58 kuvaa)
5. Eila (45 kuvaa)
6. Esa (45 kuvaa)
7. Risto (38 kuvaa)
8. Anette (22 kuvaa)
9. Katja (18 kuvaa)
10. Anneli (15 kuvaa)
11. Kati (14 kuvaa)
12. Pappi (12 kuvaa)
13. Antti (11 kuvaa)
14. Irma (10 kuvaa)
15. Markku (7 kuvaa)
16. Kahvipöytä (2 yksityiskuvaa)

Nimi...

Pikaposti nimen-arvauskisan tilanteesta, tähän mennessä arvattuja nimiä:
Jenna-Maria
Julia-Roosa
Maria-Ilona
Roosa-Elina
Veera-Julia
Hanna-Riina
Jenni-Ilona
Roosa-Manda Amelia
Saana-Livia Karoliina

Hyviä arvauksia, saapa nähdä onko joku osunut oikeaan... tai edes lähelle. Paras arvaus toistaiseksi on tullut omalta siskolta joka ei kyllä arvannut nimeä, mutta kirjotteli "Ma veikkaan etta teille on tullu erimielisyyksia nimesta ja ootte paatyny kompromissiin ja antanu kaksosasen nimen :)"... Me ei Hennan kanssa myönnetä, että nimi olisi mikään kompromissi, koska me kummatkin ollaan tyytyväisiä nimeen... Mutta noinhan siinä taisi käydä...

Ristiäiset

Meillä on ensi sunnuntaina ristiäiset. Tässä hässäkän keskellä ajateltiin pitää tapahtuma mahdollisimman pienenä ja järjestää tapahtuma kotona. Kaikki vauvaan ja vauvan hoitoon liittyvä on siten helpommin saatavilla. Pappi tuli tänään tarkastamaan paikan, vietti meidän kanssa pienen juttutuokion, mutta ei suostunut juomaan kahvia... Kuinkahan moni Pappi on kofeiini addikti? Papillehan pitää aina tarjota kahvia, oli tilaisuus mikä tahansa. Hän pahoitteli, että oli jo kahvitellut omat kofeiinitarpeensa täyteen ennen meille tuloa.

Jos puhutaan hyvistä ja huonoista ensivaikutelmista ihmisten suhteen, tämä Pappi oli joko tehnyt oman tutkimustyönsä ällistyttävän hyvin, tai sitten hän luotti 50/50 mahdollisuuteen. Mutta voiko isä toivoa enempää oman lapsensa kaste-Papilta kun että hän saapuu paikalle Tappara-huivi kaulassa! Minä hieroin samalla omaa vasenta silmääni ja vauvan oikeaa silmää kun huivi paljastui takin alta. Vaikka toisaalta meidän vaavista käydään jo neuvotteluita NHL-joukkueen kanssa. Ensimmäiset lahjukset tuli Vancouverista postissa. Pipoon kuuluva jumppapuku on vielä hiukan iso, mutta Canucks-pipo sen sijaan on varmasti tän talven muotia.

Vauva kävi eilen 1kk neuvolassa. Uudet mitat on 4310g ja 54.3cm. Alemmassa kuvassa vaavi on odottamassa nukutus-vaiheen alkamista minisärkänniemen uudessa heilutuslaitteessa. Uusien turvallisuusohjeiden mukaisesti laitteessa pitää käyttää kolmipiste-turvavyötä.

Nimileikki

Ristiäiset on lähestymässä ja lapselle on annettava nimi... tähän asti vaavi on kulkenut lähinnä vihannekseksi tituleerattuna, Rosa Munda ja Chiquita (kavereiden kesken Chiqi ja Pottu) pitää nyt ainakin osaksi koittaa jättää taakse. Nimi on jo olemassa, vain papin aamen asialle puuttuu. Tän jutun lopussa aion kertoa nimestä vihjeen, mutta sitä ennen kerron kakkajutun.

Oletteko koskaan kuulleet kenenkään sanovan "Käyppä nyt vaihtamassa kakkivaipat, saat harjotella tulevaa varten...", tai "sunkin olis syytä käydä kokeileen miltä kakkavaipan vaihto tuntuu...". Mä kasvoin noitten fraasien keskellä, niitä tuli joka tuutista. Alkoi harmittaa joka kerta enemmän ja enemmän, jossain vaiheessa tuntu jopa samalta kun sillon KERRAN kun joutu käveleen Hakametsän hallista ulos Tapparan hävittyä Ilvekselle. Mikä piru siinä on, että mun tarvis mennä huolehtiin jostain nappulasta, joka justiin on kurannut jumppahousunsa omaan ulosteeseensa. Omissakin pieruissa on kestämistä. Ei tuu kesää...

Nyt ymmärrän... Tällä hetkellä katselen maailmaa vaippakasan toiselta puolen. Hämmästelen nyt itse, eikö nuo toiset ihmiset ymmärrä kuinka hienoa on mennä kurkistamaan pahanhajuiseen pakettiin ja ihastua kuinka ympäriinsä paska on tällä kertaa levinnyt. Meillä on tavallaan perheen sisällä kisa. Se kumpi joutuu siivoaan suurimmat kakit saa pisteitä. Aina kun uusi ennätys pasu-ryynien levinneisyydessä on ilmennyt, toinen pitää pyytää paikalle löydös todeksi julistamaan. Toistaiseksi muksun pylly on räjähtänyt voimakkuudella, jolla kakki on levinnyt lapaluiden alareunaan asti. Äidinmaito on tutkitusti laksatiivisempaa kuin korvikemaito. Olenkin salaa koittanut vähentää korvikemaitoa, kun on oma vuoroni olla perheen vaippavastaava... Vielä me vaavin kanssa tusautetaan elämää suuremmat löysät.

Joka tapauksessa, joudun joka kerta vaipattomassa-seurassa pidättelemään itseäni, että en yritä innostaa heitä tähän meidän kisailuun tokaisemalla "Käyppä vaihtamassa vaipat, pääset sinäkin touhun makuun...". Vielä toistaiseksi muistan kuinka pässiltä tuntui olla vastaanottava osapuoli kun joku laukoi tuollaista... mutta pyydän jo anteeksi jos sattuu lipsahtaan, itsekontrollini ei aina ole kovin vedenpitävää, te ette voi ymmärtää kuin hieno asia kakkaaminen on... te tiedätte keitä te ootte...tulkaa kokeileen joku päivä! .....AAAAAAAARGH!

Nimi. Käytiin tänään laittamassa meidän lapselle paperit passia varten vetämään. Virkakoneisto päätti myöntää ipanalle 5:n vuoden passin. Epäilen, että meidän tytteli ei ole aivan saman näköinen viiden vuoden päästä kuin mitä tuossa alla olevassa passikuvassa. Niin se nimi... Passi hakemukseen kirjoitettiin nimi... Itseasiassa kolme nimeä. Niistä kahden ensimmäisen välissä oli väliviiva, niinkuin Äitilläänkin. Tällä tytöllä väliviivan kummallakin puolella on viisi kirjainta. Kuten esimerkiksi Rossa-Munda... tai Chiqi-Uitta... Tiedätkö sinä meidän lapsen nimen? Lähimmäksi arvanneet palkitaan. Arvauksia voi lähettää suoraan tähän viestiin kommentiksi (klikkaa "Comments" kohtaa tuossa alla), tai mun sähköpostiin jussi.maaniitty@gmail.com. Arvauksien määrää ei ole rajoitettu. Lisävihjeitä saattaa tulla myöhemmin tässä samaisessa foorumissa jos niin raadin kanssa hyväksi katsotaan.

Luonnonlakeja

Christian Doppler keksi aikoinaan meille lain, jonka mukaan muun muassa ääniaaltojen kuva vaihtelee riippuen onko itse liikkumassa ääntä kohden vai äänestä pois päin. Tästä laista on helppo järjestää kokeellinen todistus, jossa liikuttelemme lain määreen sijaan itse äänilähdettä. Mittalaitteistoksi käy hyvin omat korvat, tulos on selkeästi havaittavissa. Koe-kappaleeksi otetaan yksi rääkyvä vaavi. Kun nappula liikkuu satunnaisella heilahdusliikkeellä kuulijan pään oikealta puolen vasemmalle, tai päinvastoin, voidaan havaita rääynnässä selkeä sävyero, riippuen siitä onko vaavi tulossa vai menossa. Koe pitää suorittaa jokseenkin nopeasti, usean peräkkäisen toiston seurauksena saattaa koe keskeytyä koe-kappaleen rauhoittumisen seurauksena.

Mitä iloa on kotitekoisesta orjatyövoimalla toimivasta mini-särkänniemestä, jos ipana ei viitsi edes pysyä hereillä kun sitä retuutetaan...? Meille neuvolan-täti opasti erilaisia vaavin-heilutus tekniikoita, joilla helpotetaan ilmavaivoja ja muita satunnaisia ärsykkeitä. Neuvolan-täti näytti olevan oikeassa, sen lisäksi että vaavi yleensä rauhoittuu kun sitä pyörittää, se satunnaisesti myös nukahtaa liikkeeseen.

Tänään tuli kaksi viikkoa pientä elämää täyteen. Sen kunniaksi nassu näytti meille uuden tempun, pää nousee jo ilman apunaruja melko jäntevästi. Ihan salaa vaavi ei ole päässyt temppua harjoittelemaan, mutta me esitettiin Hennan kanssa silti yllättyneitä, ihastuneita ja söpötteleviä vanhempia. Koitetaan olla kannustavia elämän haasteissa, sano...

Kakkajuttu

Tytöllä on loistava ruokahalu. Suora yhteys ruoan sisään menevälle määrälle on valtava vaippakasa meidän eteisessä, täynnä bioenergiaa. Lähdetäänpä työstämään tuota vaipantäytettä yhdessä pienen tarinan kera. Kaikki alkaa ruokailun yhteydessä, kun ensimmäinen rinnallinen on siirretty vatsaan, vaavi vetää täysin rennoksi. Eikä mitenkään normaalirennoksi, vaan sellaiseksi miltä voisi kuvitella non-REM unen syvimmässä vaiheessa olevan rotunsa löysimmän laiskiaisen poskella roikkuvan kuolatipan näyttävän. Tuota kun on kestänyt hetken, tyttö nostaa toista kulmakarvaansa, pitäen silti silmät kiinni... päästää elämää suuremman pierun, miksei vähän rappaustakin... virnistää leveästi, mutta vain toisella suupielellään. Saman virnistyksen miltä Tony Halmeen tapaisen ison körilään itsevarma, ylväs ja ivallinen virne näyttää. Toisaalta samanlailla mitä kuka tahansa tosimies tekisi reilun suolikaasun päästön jälkeen. Tyttären Äiti katsoo lastaansa tuolla pienellä hetkellä kuin rakkainta nallenpentua joka on juuri suorittanut jotain mistä kaikki muut äidit voi vain olla kateellisia. Mutta mitä siinä on eroa, että sen tekee Vaavi... Tuo tarina on totta myös meidän toiselle perheenjäsenelle. Mulle itselleni. Mutta minä en saa ylpeitä katseita, mutrusuuta, hellittelyä ja söpö-sanoja... Silti kaikki on näemmä ohjelmoitu meihin jo pienenä.

Meillä oli eilisellä vaavin ensimmäinen merkkipaalu, ensimmäinen viikko takana. Sen kunniaksi menen vaihtamaan ipanalta vaipat. Meillä on vaavin kanssa aina kisa, katsotaan kumpi kestää pitempään irvistämättä...

Alla on kuva varo-asennosta joka on opittu ilmeisesti Kati-tädiltä. Jos nassukalla on tuo asento ja yrität mennä nuuhkimaan vaippoja, tai muuten vain leperteleen vauvakielellä sopimattomia, niin saman tien tulee vasurista nekkuun.

Tamperelainen

Lääkärin papereissa se nyt lukee virallisesti: "Morottaa normaalisti". Mietin mitä muut vaihtoehdot on... Päädyin tulokseen, että asteikko on todennäköisesti seuraava:
1) Vaikeasti Turkulainen
2) Lievää Turkulaisuutta, satunnaisesti morottaa
3) Morottaa normaalisti
4) Juti

Lääkärien tutkimusten perusteella kuulossa ei pitäisi olla vikaa, mutta huolestuttavia merkkejä on ilmassa. Hamsteri pitää selkeästi isänsä laulusta. Henna työsti mulle lastenlaulukirjan äitiyslomalla ja ollaan sitä selattu läpi iltasin kun ollaan hereillä vaavin kanssa samaan aikaan.

Aikasemmin juttelin evoluutiosta, näyttää siltä että meidän Hamsterilla on kehittynyt erityinen taito varastoida poskiinsa maitoa. Taito on hyödyllinen eritoten silloin, kun vanhempien ruokapalvelu ei kykene tarpeeksi nopeisiin toimituksiin. Tämä selittää myös tytön pingispallon kokoiset posket.

Ohessa kuva poskista, vietän viidettä kohdun ulkopuolista päivääni. Sain ensimmäisen puhelimeni Jannelta, Sirpalta ja Atelta.

Syöjätär

Meillä on rauhallinen tyttö. Mistään muusta ei ole nuristu... hik... kun ruoan puutteesta... hik... Päälle maiskutellaan ja hik.... hikotellaan. Mutta vain jos maitoo on tarpeeksi. Paikallinen hotelli ei saa meiltä kovin montaa tähteä ruoan määrästä. Ensin tyhjennetään äiti, sitten siirrytään muihin äiteihin ja tyhjennetään ne. Sairaala-täti määräsi tutkimuksiin ja näytteiden ottoon, kun ei uskonut, että voi olla enää nälkä. Näytteiden oton jälkeen typsy sai taas lisää ruokaa, rauhoittui... hik... ja alkoi nauttia...hik... olostaan.

Meillä on käynyt paljon vieraita katsomassa. Kiitos kaikille teillekin, jotka ovat eläneet meidän mukana näitä päiviä etäämmältä.

Rosa munda

Tässä pikaisia kuvia upeasta päivästä 17.10.! Tyttö sai saman syntymäpäivän kuin meidän kummipoikamme Atte. Onnea molemmille! Tarkka syntymäaika oli klo12.06. Painoa oli 3860g ja pituutta 50cm. Nauhotin vaavin ensimmäisen rääkäsyn: aanite.mp3 ...Ainoa millä näyttää toimivan tuo äänite on, että tallentaa sen ensin ja soittaa vasta siitä tallennetusta tiedostosta. Eli klikkaa hiiren oikealla nämiskällä linkkiä ja valitse "tallenna nimellä", tai "Save link as...". Nää mun selaimet ei näytä osaavan arvata millä ohjelmalla se pitäs soittaa...

Kirjahyllypäivä

Pitääkö Hennan uni paikkansa...? Kirjahylly pitäisi saapua tänään klo 14-19 välissä. Henna näki aikasemmin unta, että kun hylly on paikallaan, me lähdetään synnytykseen.

Kun kello tänään herätti aamuun mietin autuaasti, että saan käyttää vielä muutaman torkkuhälytyksen ennen kun tarvii nousta. Töissä ei ole aamupalaveria. Henna kuitenkin oli eri mieltä ja kuiskasi korvaan, että on supistellut jo kolme tuntia... Vaikutti olevan hyvin pahoillaan kun käänsin kylkeä, huokasin ja otin torkun pois herätyskellosta. Tavallaan vissiin sanoen: "Pahoittelen yö-uniesi kannalta, mutta meillä taitaa olla synnytys edessä...". Saat ollakin pahoillasi... seuraavien 20 vuoden yö-unien edestä...

Supistukset on vielä kuitenkin niin vähäisiä, että ne ilmeisesti saattaa jopa loppua. Odotellaan...

Perjantai kolmastoista...

Tässäpä olisi syntymäpäivä... Mutta merkeistä päätellen vauva osaa olla syntymättä näin pahaenteisenä päivänä. Ja mikäli Hennan uniin on uskominen, niin synnytys alkaa vasta maanantain jälkeen. Sitten kun meille on toimitettu uusi kirjahylly.

Tyttö vs. Poika -veikkauksia tuntuu tulevan monilta. Tällä hetkellä veikkauksen kertoimet on vahvasti poika-vauvan puolesta, mutta ehkä hieman tasottumaan päin. Riikka kirjottelee edellisen postini kommenteissa, että silläkin on aiheesta arvaus... mutta jätti kertomatta kumpi. Toisaalta sillä konstin voi aina sanoa jälkeenpäin, että oli oikeassa. Jotkut on fiksuja! Tyttö-veikkaajat on olleet vahvimmin ajamassa omaa asiaansa, Marianne-mummi uskalsi jo käydä shoppailemassa vaaleanpunaisia vaatteitakin.

Itse kuulun poika-rintamaan. Perustan mielipiteeni puhtaasti tieteellisiin faktoihin. Tieteen kuvalehdessä oli artikkeli tutkimuksesta jossa verrattiin odottavien äitien lähimuistia. Kaikissa tapauksissa lähimuisti oli heikentynyt odotuksen aikana, mutta siinä kuinka paljon muisti oli heikentynyt oli tyttövauvojen ja poikavauvojen välillä huomattava ero. Tyttövauvaa odotettaessa lähimuisti oli selvästi huonompi. Olen koittanut tarkkailla Hennaa ja tuloksien perusteella voisin väittää, että heikompaan suuntaan ei ole menty. Joskus se unohtaa imurin keskelle lattiaa, mutta en tiedä voiko sitä ottaa laskuun mukaan.

Mä oon pohtinut ostetaanko kaikki vauvan vaatteet ja leikkikalut oikeasti vauvalle... vai vanhemmille. Ehkä te tiedätte paremmin... Mutta mut saatiin ainakin tyytyväiseksi kun sain paketin Hennalta:

Pullukkaa kävelyttämässä

Päivä laskettuun aikaan... neuvolan täti sanoi Hennalle tänään, että ei halua nähdä enää. Sanoi, että jos vielä ensi viikolla tullaan, niin saadaan lähete synnytykseen. Lähetettä odotellessa ollaan mietitty keinoja millä saatais jotain tapahtumaan. Pullukka tarvii saada liikkeelle, ja kyllähän se paineleekin. Raskautta tuskin huomaa. Ellei tuota valtavaa ruokakupua oteta huomioon... Ennemmin olisin huolissani, että millä sen saa pysähtyyn...

Jos Äitillä on virtaa, niin sitä on lapsellakin. Toivoin rauhallista vauvaa, jota on helppo hoitaa... mun toiveisiin ilmeisesti ollaan vastaamassa lapsella joka ei pysähdy koskaan. Vanhemmista ja isovanhemmista päätellen lapsi todennäköisesti saa perintönä jonkin sortin geenin joka pakottaa tanssimaan. Alustavista vatsan läpi suoritetuista tunnusteluista se on jo ammattilainen afrikkalaisessa sadetanssissa, Hip Hopissa, Polkassa, Salsassa ja Pasodoplessa.

Tiede lehdessä sanottiin, että koko Euroopan kattaneen yleistietokyselyn perusteella joka kolmas suomalainen ei usko evoluutioon. Suomi oli tuon vastauksen osalta Euroopan häntäpäässä. Biologian tunnit on ilmeisesti olleet tylsiä... Ihmisen evoluutio on viime aikoina hidastunut huomattavasti. Hedelmöityshoidolla lähes kaikki voi saada lapsia. Kulttuuri ja valtiorajoja ei tunneta. Geenit sekottuu ja muutosten määrä vähenee. Evoluutio on vain nopeaa pienissä ryhmissä. Dilbert pohti taannoin blogissaan ihmisten selektiivistä evoluutiota. Ihminen kykenee pitkälti valitsemaan oman kohtalonsa. Mitä tapahtuu jos joku lahko päättää valita jonkin evoluutiopolun, sama varmaan tapahtuu jos jossain syntyy erikoinen seksuaalien fetissi... Otetaan esimerkki: jos vaikka isohäntäluiset ihmiset päättävät hankkia vain puolisoita joilla on iso häntäluu... ja arvot periytyvät myös seuraavalle sukupolvelle, ja seuraavalle jne... Meille tulee hännäkkäitä ihmisiä. Tanssin suhteen meidän vauvalla on jo menossa ilmeisesti kolmas sukupolvi. Jokohan pienokaisella on näkyvissä positiivisia fyysisiä ominaisuuksia joiden avulla tanssilattialla pystyy pyörähtelemään tehokkaammin... kuten esim. rytmitaju.

Leffa friikki

Oltiin elokuvissa katselemassa Oliver Stonen WTC:tä. Koskettava selviytymistarina hyvin kerrotussa paketissa. Jos elokuvan hyvyyttä voisi mitata vuodatetun kyynelnesteen määrällä, niin tämä olisi todennäköisesti kategoriassa vedenpaisumus, tai tsunami. Meitä oli neljä nauttimassa elokuvasta, vaikka päästiin teatteriin sisään kolmella lipulla. Tämä yksi veijari - jolle oli varattu istumapaikka hiukan ahtaammasta osasta teatteria - ei ollut ollenkaan tyytyväinen olosuhteisiin. Huolimatta siitä, että oli päässyt kuitenkin ilmaiseksi paikalle. Melkoisen kestävä makuupussi tuo kireelle venytetty Hennan masu on... Olin jossain vaiheessa varma, että pikkuinen ponnistaa itsensä ulos pussista just siinä paikalla. Ehkä ipana eläytyi liikaa elokuvaan, ja koitti saada rauniopelastustyöntekijät huomaamaan myös hänet ja oman tukalan tilanteensa. Ainoa mitä mä pystyin tilanteessa tekemään oli tarkastaa Hennan maha-nahan läpi, että kummassakin pikkujalassa oli kaikki viisi varvasta oikeilla paikoilla.

Flock

Kokeilen tässä uutta ohjelmistoa.... tuleekohan tällä blogi insertti helposti...

Vinkkejä isomahaisille

Mun elimistö varautuu jo vauvan tuloon siinä mielessä, että nään jo meidän synnytyksen jälkeisestä elämästä unia. Tänään unessa me oltiin pakosalla vauvan kanssa. Ajettiin isän uudella Ferrarilla virkavaltaa karkuun. Tien päässä häämötti nostosilta joka oli juuri nostamassa siltaansa alikulkevalle laivalle. Onneksi viime hetkellä muistin, että auto on merikelpoinen ja pystyy kulkemaan veden alla. Päätin ottaa suunnan Kiinaan... En tiedä kuka näitä unia voisi tulkita? Oliko virkavalta joku kenties perheen sisältä...? Onko ainoa kuviteltavissa oleva toimiva pakoreitti meren ali Kiinaan?

Henna ja maha on kuvassa viikolla 27. Vaikka nyt ollaan jo kohta viikon 30 nurkilla niin tuosta se ei ole enää kovin paljoa levinnyt. Maha alkaa vaikuttamaan arkipäiväämme jo monessa mielessä. Tässä selviytymisopas:

• Jos haluat halata koko tytön, sen joutuu tekeen kahdessa osassa. Muita vaihtoehtoja on lähestyä halattavaa kohdetta vinottain oikealta tai vasemmalta, tai koittaa vetää oma vatsa sen verran sisään, että siitä syntyy tavallaan vastakappale toisen puoliskon mahakuplalle. Mahattomat parit voi harjoitella samaa kun laittaa ison repun väliin ja koittaa ottaa haliotteen.
• Jos aiot käyttää kasvanutta massua päänojana kirjaa lukiessa, tai televisiota katsellessa, varaudu ottaan potkut vastaan, vaavi on valmis taistelemaan omasta elintilastaan. Joskus se kuulemma erehtyy ottaan kisaa jopa auton turvavyön kanssa.
• Hanki kameraan laajakuvalinssi.
• Jos näet käyttämätöntä ruokaa, syö se nyt, koska se on jäänyt vahingossa jälkeen. Muuten se on pian jonkun toisen omaisuutta.
• Vaikka joudutkin olemaan kantojuhta, jalkahieroja, maha-vastaavan apulainen... koita pitää mieli korkealla vaikka pönkittämällä omaa egoasi näppärillä maha-aiheisilla letkautuksilla, kuten: "Koitahan pieraista jos tuo kupla häviäis", tai "Onpa tädin napa pahasti tulehtunut"

Kesätöitä

Kesäviikonloput on aina yhtä upeita! Puhdetöitä tulee tehtyä aivan huomaamatta. Ulkosalla on kiva korjailla ja puuhailla. Vapaa-ajasta nauttii jopa ehkä enemmän kun saa samalla jotain aikaseksi. Tässä muutamia puuhastelukuvia menneiltä aurinkoisilta viikonlopuilta.

Sain hommattua itselleni Bluetooth-autosarjan töistä. Pähkäilin että ei voi olla kovin iso juttu asentaa tuollainen laite autoon. Eikä asennus kovin vaikea ollutkaan, hankala osa oli purkaa koko kojelauta palasiksi, jotta johdot saa piiloon. Internet on loistava apuväline mihin tahansa työhön. Audista löytyi eri forumeista ohjeet kojelaudan purkuun tarvittavien erikoistyökalujen rakentamiseksi. Niin paljon informaatiota, eihän kukaan voi epäonnistua... eihän...? Hennan Mummi poikkesi katsomaan mun puuhailua just siinä vaiheessa, kun kaikki kojelaudan johdot retkotti alhaalla ja kaikki palat oli irti. Mummi tais hiukan pelästyä saanko mä enää sen sotkun näyttään entiseltä... Mä olin hyvin itsevarma osaamisestani, tää homma hoituu kuin Ronaldolta maalinteko. Tässä kädessä ei ruuvimeisseli vapise! ...uskooko mua kukaan...? Joku edes...?


Tämän seuraavan otoksen ajattelin lähettää Man of the year -kilpailuun! Me ostettiin kotiin Ben af Schulten 70-luvulla Artekille suunnittelema täyspuinen ruokapöytä. Juhannuksena me sitten hiottiin pöytä uutta vastaavaan kuntoon ja läväytettiin siihen päälle näyttävä antiikkipatinki. Tässä muille miehille mallia miten perheen työt kuuluu jakaa!

Juhannusporukka Tarpian rantasaunalta. Kiitokset kaikille hauskasta juhannuksesta, hyvästä ruoasta ja ruokaseurasta, sekä tiukasta petankikisasta (vai miten se pallopeli kirjotetaan)

Jos ihastelitte mun uutta vaavilaskuria tuossa sivun ylälaidassa, niin voitte käydä luomassa omanne osoitteessa http://tickers.baby-gaga.com/ tai http://tickers.tickerfactory.com

Rock'n'Roll

Musiikista ja vauvoista ollaan puhuttu monessa yhteydessä, yhdessä ja erikseen. Viikosta 24 eteenpäin vauvan kuulo-elimet on jo täysin kehittyneet. Aivot kuitenkaan eivät ole vielä täysillä mukana... mikä saattaa myöhemmässä vaiheessa olla perintötekijöistä kiinni... mutta aivot eivät pikkuisella ole vielä edes sillä tasolla, että osaisi äänet mihinkään yhdistää. Nyt kirjoitetaan ensimmäisiä ääniraitoja pankkiin. Myöhemmässä vaiheessa lapsi sitten pystyy ääniärsykkeitä vertailemaan ja tulkitsemaan tuon pankin avulla.

Klassisen musiikin kuuntelu on suositeltavaa, jotta vauva saisi mahdollisimman monipuolisia ääniärsykkeitä. Puhutaan Mozart-efektistä. Luulen, että kyse on osaksi siitä, että lapsena opitut "pankkiin" kirjoitetut asiat on rakkaita vanhempanakin. Vanhempien musiikkimaku siirtyy jossain muodossa lapsille.

Meillä oli perjantaina Tampereen Onnelassa keikka. Äiti ja vauvamaha oli keikkaa katselemassa. Äitillä oli kahdet korvatulpat. Toisia se piti itse, toiset se oli nielaissut vauvan ulottuville. Sanoi, että vatsa jytäs todella paljon mukana. Mulla on kaksi teoriaa, joko se tako tahdissa nyrkkiä kattoon, tai soitti ilmakitaraa AC/DC tyyliin. Siinä meillä Mozart-efekti...

Suuret kiitokset kaikille paikalla olleille kavereille ja myös omalle siskolle! Kunniamaininta Petterille ja Vesalle jotka piti huolen niin tunnelmasta, kuin Hennan viihdyttämisestä tanssilattialla :) Keikka oli hieno ja vauhdikas teidän kaikkien ansiosta. Ensimmäinen kerta kun meidän biisien mukana laulettiin tosissaan!

Pullukka talossa

Hennan maha liikkuu ja hytkyy. Eikä vain sillon kun sitä kutittelee. Sielä on jotain elävää jonka kanssa on jo melkein liian helppo kuvitella leikkivänsä. On tuo uuden elämän synty aika ihmeellinen asia... Niin monta ihmettä tässä vierellä joutuu todistamaan. Hennan vatsan venymistä, vauvan liikkeitä ja kasvua vatsassa, mun lompakon kevenemistä...

Vauvalla on jo nyt paljon enemmän tarvikkeita kuin meillä on talossa huonekaluja. No meillä ei ole huonekaluja... mutta vauvalla on kärryjä, kiikkutuoleja ja vaatekaapillinen jumppapukuja.

Lapsenkasvattajien yhteisöllisyys on ihailtavaa. Kaikki tuntuvat lahjoittavan tai lainaavan meille tavaraa kummemmin kyselemättä. Vauvalla on jo tällä hetkellä vaatteita enemmän kuin mulla on koskaan ollut, ja se suostuu käyttään niitä kuitenkin vain kuukauden elämästään... sitten tarvii hommata jo uusi satsi... Vähän niinkuin Hennallekin, enkä tarkoita raskausaikaa.

Omituista miten ihmiset alkavat suhtautua erilailla kun heille kertoo, että olemme raskaana. Tarkoitan lähinnä ihmisiä, jotka ovat jo lapsen itse maailmaan saaneet. He pitävät pienen tauon, katsovat säälivästi, odottavat edelleen hetken ja taputtelevat selkään, toivottavat onnea matkalle... Mulle tulee aina se olo, että he eivät odota, että me tullaan takaisin matkalta mille meidät ollaan lähettämässä.

Kämppä on meillä edelleen valmistumassa. Listat on suureksi osaksi paikallaan, liukuovet on tilattu, Henna sai maalattua vaatehuoneen. Huonekalujen kova metsästys on käynnissä huuto-netissä. Työ etenee hitaasti mutta yhtä varmasti kuin Helmisen Raimo kun sille kiakon tarjoo. Huomenna alkavat jalkapallon MM-kisat saatetaan kyllä kirjata jonkinlaiseksi hidasteeksi tälle projektille. Taitaa vaavikin tietää kisojen lähestyvän kun on niin innostunut asiasta.

"Jalkapallo ei ole osa elämää, Elämä on osa jalkapalloa"
- Vanha Brasilialainen sanonta

Meillä tuota sanaa toteutetaan käytännössä... tuo pieni elämä kun käyttää äitiään jalkapallona.


Meidän uudet vaunut:

Ultra nro 2 - ja vauvan sukupuoli oli....

Poikettiin tänään tervehtimässä meidän rääpälettä. Tällä kertaa ei saatu tuliaisina kuvaa, kun ohjesäännön mukaan niitä saa tulostaa vain yhden per pariskunta. Varmasti hyvä säästöidea kaupungilta. Mutta tulostamisen rajoittamisen sijaan heidän pitäisi perustaa samanlainen kuvanmyyntitiski mikä Särkänniemen Tukkijoen yhteydessä on. Kuvia myytäisiin 20 euron hintaan. Valikoitavana olisi Äitin ja Isän parhaat mutrusuu-ilmeet. Videopätkät vaavista venyttämässä äidin vatsanahkaa myytäisiin 40 eurolla. Saataisiin kaupungin terveydenhuollon rahoitus kerrasta kuntoon!

Meidän tuleva lapsi sai tohtorilta terveen paperit. Tutkailtiin kallon muodot, raajat, selkäranka ja muu luusto, sydämen- ja pääverisuoniston rakenne, vatsalaukku, virtsarakko... fysiikka oli kohdallaan. Eipä ole noin paljoa jännittänyt sitten Suomi-Ruotsi Olympiafinaalin jälkeen, kun joutui katselemaan sivusta löytääkö tohtori jotain vikaa meidän lapsukaisesta. Taas yksi virstanpylväs takana.

Laskettua aikaa muutettiin hieman. Uusi synttäri on nyt määrätty olemaan 12.10. Eli tohtori epäili tenavan olevan aikaisemmin oletettua nuoremman. Paino oli 316 grammaa, ...

Me sovittiin Hennan kans, että pyydetään tohtoria näyttämään meille kumpi meille on tulossa, tyttö vai poika. Mutta lotjake päätti säilyttää salaisuuden. Meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia edes tutkailla asiaa. Käppänä oli venyttänyt itsensä sellaiseen asentoon, että tohtori-tätikin naureskeli epelin olevan melko notkea. Se olio makoili siellä kohdussa selällään, polvet nenässä ja kädet haarovälissä. Ihan kuin ilkkuakseen se vielä aukas suunsa maireaan hymyyn.

Äiti palkitsi itsensä hyvin ansaitulla kalapuikkoaterialla kotio päästyään.

Projektin nimi

Töissä meillä projektien "dedikset" ei aina pidä. Projektin päättymisaikataulua säädetään useampaan otteeseen. Tää johtuu siitä, että lopullista tuotetta on ennakkoon hyvin vaikea määritellä. Se muotoutuu siinä sitten vasta matkan varrella.

Toivottavasti tää meidän vaavi-projekti on tuosta poikkeus ja muksu putkahtaa maailmaan sillon kun on määräkin. Vielä reilu kuukausi siihen, että se selviäisi vaikka päättäisi syntyä ennalta. Onneksi työkokemuksen mukaan projektit yleensä kestää ennalta arvioitua pitempään, kuin että jotain saataisiin ulos luultua aikaisemmin...

Jotta meidän projekti olisi virallinen on meidän vänkyrälle jo työnimikin... Tai kaksi, koska me ei tiedetä kumpaa sukupuolta se on. Tyttöprojektin nimi on Rosa Munda, kavereitten kesken Pottu vaan. Poikaprojekti on nimeltään Vili-Pertti.

Koitin selvitellä Kelan kanssa miten nämä Äitiys- ja vanhempainrahat menee. Normaalistihan nuo otetaan edellisestä suoritetusta verotuksesta, eli tässä tapauksessa vuoden 2004 verotuksesta. Hennan tapauksessa kuitenkin lasketaan tuki viimeisimmän 6 kuukauden tulojen mukaan, koska Hennan tulot on kasvanut yli 20% tuosta vuoden 2004 tasosta. Kelan ihmiset olivat avuliaita ja ystävällisiä antamaan lisätietoa... joka oli ristiriitaista ja väärää... Ensinnäkin, opastettiin kaksi versiota milloin tuo selvitys tuloista pitää antaa. Vanhentuneen säännön mukaan selvitys pitää antaa tuen haun yhteydessä, joka johtaisi siihen, että me annettaisiin todistus Hennan Tammi-Kesäkuun tuloista. Uudistuneen säännön mukaan meidän kuuluu palautta selvitys välittömästi ennen äitiyspäivärahan alkua. Koska Hennan äitiyspäiväraha on mahdollista alkaa 50 päivää ennen laskettua aikaa, niin me annettaisiin selvitys tuloista heinäkuun lopussa. Jolloin me tiedetään Hennan tulot aikaväliltä Tammi-Kesäkuu... Hmmmm... joku pirun fiksu ihminen siellä varmaan päivittelee näitä sääntöjä joiden tarkoituksena ei ole ilmeisesti muuttaa käytäntöä, vain säännön kirjoitusasua ja epämääräisyyttä...

Toinen omituinen juttu on se, että www.kela.fi opastaa, että äitiyspäivärahalle voi siirtyä aikaisintaan 50 arkipäivää ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. ARKIpäivää... Ensimmäinen ajatus oli, että lapsenhoitopalkkaa ei sitten saa
vissiin viikonlopulta? Onko Kelalla joku lapsipankki mihin sen vänkyrän voi palauttaa perjantaina ja hakea taas hoitoon kun maanantai pukkaa päälle? No laskin kuitenkin noiden arkipäivien mukaan Hennan äitiysloman alun, eli laskutoimitus arkipäivien mukaanhan menee ymmärtääkseni 30 jaettuna 5:llä, josta tuloksena saadaan se, että loma alkaa 6 viikkoa ennen laskettua aikaa. Eikun Kelalta soittamalla varmistamaan asia... Puhelimessa selvisi, että internet on väärässä (tätä ei ole koskaan ennen sattunut!). Arkipäivä ei tarkoita arkipäivää vaan normaalia päivää. No se selkis. Loma lyheni saman tien puoleen... Tarvii koittaa soittaa vielä uudemman kerran jos kävis parempi säkä ja sais arpajaisista hiukan pidemmän loman...

Eikä tässä vielä kaikki. Kela internet sivuilla kertoo kuinka äitiyspäivärahan jälkeen siirrytään vanhempainrahaan. Myös välittömästi vanhempainrahaan siirtymistä ennen pitää toimittaa Kelalle todistus 6kk:n tuloista... Viksuna kaverina räknään, että koska äitiyspäivärahoja maksetaan 105:ltä arkipäivältä (tuossa vaiheessa en tiennyt että arkipäivä ei ole arkipäivä), niin periaatteessa vanhempainrahaan siirtymistä ennen Kelalle toimitetaan todistus, että Äiti on saanut Kelalta äitiyspäivärahaa puolen vuoden ajan... kätevää. Tuokin selvisi puhelinsoiton aikana ja tarkoitus oli kuulemma internetissä kirjoittaa siten, että se on se sama 6kk:n todistus mikä äitiyspäivärahaa varten on toimitettu.

Mun luottamus internetiin on murtunut. Kestää kauan ennen kun mä taas uskon, että kaikki siellä kirjoitettu on faktaa, ihmiset on hyperolentoja ja että tietokoneilla on tunteet.

Vauva potkii!

Henna kävi kuunteluttamassa vaavin sydänääniä neuvolassa viime viikon torstaina. Tällä kertaa en päässyt itse mukaan, oli töissä vieraita kestitettävänä, enkä kehdannut ottaa koko porukkaa mukaan meidän puolikasta ihmettelemään. Syke oli 140 kierrosta minuutissa, sama minkä Räikkösen formula Nurnburgringillä tänä viikonloppuna... Miksei ne saa sitä mäklaarenia kulkeen?

Henna on ihmetellyt vauvan telmimistä jo muutaman viikon. Minkään vauva-oppaan mukaan potkuja ei vielä pitäisi ensisynnyttäjän tuntea. Aletaan lähestyä vasta raskausviikkoa 19 ja minäkin sain jo tuntea potkun! Vauvakirjassa sanottiin, että mulla vois olla mahkuja tuohon vasta noin kymmenen viikon kuluttua. Hassu veitikka se on. Se elää jo meidän perheessä, se tuntuu innostuvan aina kun sille syöttää jotain makeaa... Tai voi olla, että innostus kulkee äidin kautta... niinkuin tuo makeakin. Melkoinen voima siinä pienessä n.17-18cm pituisessa kaverissa on, kun se saa äitinsä vatsan tuolla tavalla liikkeelle.

Luin lehdestä, että äitejä pitää helliä ja viihdyttää, koska vauva elää samoja tunteita kuin äidit. Jos äidillä on hyvä olo, niin vauva tuntee sen myös. Tavallaan ihan ok, jos mä tällä hetkellä saan viihdytettyä kaksi yhden hinnalla... vai onko tämäkin joku vauvalehtien salajuoni miehiä kohtaan...

Biologiaa

Kokosukeltaja = Töyhtöhyypiö joka sukeltaa kokonaan maan alle ravintoa ja vaatteita hakemaan.

Tänään harrastin vauvashoppailua! ...ja vähän jotain tuli itsellekin hommattua. Mutta mikä tärkeintä, tiedän miltä tuntuu olla kokosukeltaja. Ensin valitaan joku hyvältä näyttävä tärppipaikka josta painellaan maan alle, etsitään jotain purtavaa, jonka jälkeen tupsahdetaan taas maan pinnalle... tietämättä yhtään missä päin ollaan.

Montrealin savuliha on yksi maailman kuuluisimmista herkuista. Ainakin Montrealilaisten mukaan... Mä olin ihan varma, että se on vaan joku myytti. Liha nyt on vaan lihaa, ja sitä voi laittaa kyllä hyvin, mutta pihviltä se silti aina on maistunut. Kuuluisimmista kuuluisin paikka savulihan syömiseksi täällä on Schwartz's deli (www.schwartzsdeli.com). Tajuttoman halpa ruokapaikka jossa myydään lihaa myös kotiin vietäväksi. Vieraslistalle kuuluu mm. Celine Dion, Jerry Lewis, Angelina Jolie, Rollings Stones ja nyt myös Maaniityn Jussi. Ja totta ovat kaikki jutut, ellei enemmänkin! Oli kertaheitolla parasta lihaa mitä olen koskaan syönyt, uskomaton kokemus! Onneksi tämä paikka on näin kaukana kotoa. Olisi muuten odotettavissa aika viuhaan nouseva kolesteroli...

Saku Koivu on täällä joka paikassa. Kaduilla tulee joka päivä sata ja kymmenen "Koivu #11" paidalla varustettua kaveria vastaan. Mä koitin hakea itselleni Sakun nrolla varustettua t-paitaa... joka paikasta loppuun myyty... Muita pelaajia kyllä löytyy... Paikallisen sanomalehden etusivu on ollut varattuna Sakulle ainakin tiistaista lähtien, kun Saku sai mailan silmäänsä, sitä ennen etusivulla juteltiin muistakin Montreal Canadiensin pelaajista. Koivu on näille selvästi enemmän kuin vain paikallisen urheiluseuran kapteeni. Saku on sankari ja veli jokaiselle. Toivottavasti Sakun silmävamma jää historiaan vain raapaisuna ja että nro 11 palaa jälleen kaukaloon.

Pohjois-Amerikan kasvot?

Montreal on upea kaupunki, aivan omassa luokassaan... en vain oikein tiedä mikä se luokka on. Kaikki tuntuu olevan viimeisen päälle hiottua, joka paikassa näkyy design ja tyylikkyys. Kaupunki ja kaupunkilaiset ovat kuin suoraan lentokoneen Business-luokan istuintaskuissa olevista mainoksista. Täältä löytyy kaikki tyylikkyyden lajit, niin Italia, Ranska, Englanti, Aasia, Amerikka sekä Suomi elää sulavassa sovussa. Tuon lisäksi Montrealin oma mauste maan-alaisine käytävineen. Ja kyllä, listalle kuuluu myös Suomi. Elokuvassa Confessions of a Dangerous Mind (2002) Montrealin vanha-kaupunki toimi Helsinkinä.

Olen mielestäni ymmärtänyt miksi Las Vegasissa on kopioitu kaikki millä on vähänkin jonkinlaista mainosarvoa. Pyramidi, Vapauden patsas, Eiffel-torni... Vegas on muovikaupunki joka on rakennettu aikuisten puuhapaikaksi. Mutta sitten oli Vancouver ja Vancouverin kirjasto, jossa oli otettu mallia Rooman Colosseumista. Sekin oli ok, koska se ei ollut suora kopio vaan tyylitelty nykyaikainen malli... joka kylläkin räjähti Schwarzeneggerin True Lies -elokuvassa. Mutta tuntui hassulta, että joku niin iso monumentti pitää rakentaa jotain mukaillen. Eikö olisi ollut parempi rakentaa jotain omaperäistä, jotain millä on vain omat juuret omalla paikallaan. Sitten tuli Montreal, tyylikkyyden esikuva mille tahansa kaupungille... ja mitä löytyykään kaupungin upeimman torin ympäristöstä! Kirkko - kopio Pariisin Notre Damesta (kuva 2), Pankki - Kopio Rooman Pantheonista (kuva 1), Pilvenpiirtäjä - kopio New Yorkin Empire state buildingistä (kuva 2) ja joku antiikin Roomalainen rakennus joka toimii teatterina. Vancouverin kirjasto oli hieno "kopio" joka vain häivähtäen viittasi menneisiin aikoihin, mutta mitä tämä suora kopiointi on? Kuka haluaa suoraan kopioida 1000 vuotta vanhoja rakennuksia? Suuruudenhullu pienoismallirakentaja?

Pohdin tuota kysymystä samalla kun koitin löytää vanhasta kaupungista takaisin hotellille maanalaisia käytäviä pitkin... Olin varmaan koko matkan niin ajatuksissani, että en olis huomannut vaikka vaaleanpunainen möhköfantti olisi roikuttanut Nalle Puhia nenän edessä... Mutta niin se varmaan lopulta on. Näillä tälle mantereelle muuttaneilla ihmisillä oli juuret toisaalla. Nämä perustivat pieniä yhteiskuntia tänne keskelle erämaata ja koitti selvitä elämästä päivä kerrallaan, monesti hyvin vaikeissa olosuhteissa. Varmasti sillon omat juuret merkkaa paljon, halutaan rakentaa jotain mikä muistuttaa siitä kodista siellä kaukana. Kaikki nämä "kopiot" ovat kyllä merkittäviä rakennuksia ja niillä on oma erikoinen historia, mutta ajan kuluessa varmasti näillä kaupungeilla tulee olemaan enemmän ja enemmän jotain omaa ja omaperäistä, ja siirtomaa-ajan tuomat "kopiot" siirtyy hiljalleen taka-alalle.

Bonjour

Mark Twain on sanonut Montrealista, että täällä ei voi heittää kiveä rikkomatta kirkon ikkunaa. Joka mutkan takaa täältä löytyykin kirkko. Harrasta kansaa nämä täällä asuvat kanukit... jonka myös todistaa se fakta, että matkaoppaan mukaan tämä on ollut ihan viime aikoihin asti pohjois-amerikan ainoa paikka jossa laillisesti sallitaan striptease. Eli ilmeisesti täällä ei kuitenkaan kaikki kestä päivänvaloa, sen vuoksi nämä on varmaan rakentaneetkin maan-alaisen kaupungin. 33 kilometriä tunneleita ja maan alle rakennettuja ostoskeskuksia, 2800 kauppaa maan alla... Miksei me keksitty tätä Tampereella! Turhaan se kaupunki maan päälle rakennetaan. Vaikkakin maan alle rakentaminen on varmaan kalliimpaa, mutta mitä me säästettäisikään hiekoituskuluissa, hiekanputsauskuluissa ja talvivaatteissa! Talvellakin voisi heittää lipokkaat jalkaan ja lähteä T-paitaisillaan maan alle rakennettuun Särkänniemeen ajaan possujunalla.

Kiitokset Sirpalle vauvashoppailulinkeistä isälle! Erittäin arvokasta tietoa! Mua on harmittanut suunnattomasti kun Henna-äippä ja Marianne-mummi on niin innoissaan vauvashoppailusta. Minä haluan kanssa jakamaan tuota iloa. Sillä kävinkin varovasti kokeileen tässä viikko sitten miltä se tuntuu. Paineltiin Hennan kanssa Lielahdessa Vauvatarvike-kauppaan. Siellä oli 10 nykyistä ja tulevaa äitiä, minä ja joku toinen samanlailla eksyneeltä näyttänyt mies. En saanut Hennaa edes innostuun ideasta, että mä tarviin urheilurattaat nimenomaan sen vuoksi, että voin lähteä vaavin kanssa rullaluisteleen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita se kaipaa jos se isäänsä tulee, ja jos se äitiinsä tulee, niin se tekee meistä hermoraunion alta aikayksikön. Sillä siinä tapauksessa se luultavasti tekee kertakäyttövaipoista rakennetulla laskuvarjolla base-hypyn kolmannen kerroksen tuuletusparvekkeelta alle vuoden ikäisenä.

Vielä muistutus kaikille ranskalaisten kanssa tekemisissä oleville. Jos ne sanoo "Du juu won ön 'elf it joor luggage?". Niin oikea tapa vastata ei ole "Ei se en ollut minä joka voitti kääpiön matkalaukun kanssa"... Vaan ne tarjoaa itseasiassa apua tavaroiden kantoon...

Montreal

Terveisiä Kanadasta! Selvisin eilisen päivän konferenssista ja illan vastaanotosta kunnialla, matkaväsymyksestä huolimatta. Seitsemän tunnin aika-ero ja pitkä lento polttaa raavaankin karjun loppuun. Saatikka tällaisen heikkohipiäisen poikarukan. Illan vastaanotto oli upea. Erilaiset pikkufirmat (Microsoft, Google, Yahoo...) esiintyi meille ja tilaisuus oli höystetty kuulun Sircus de Solein esityksillä. Kaikkea sai seurata hyvä ruoan ja viinin kera. Läpi-väsyneenä tapahtuma kuitenkin vaikutti hiukan sumuiselta, mutta näin suomalaisena on aina helppo nuokkua silmät ristissä viinilasi kourassa. Päätin kuitenkin lähteä ajoissa hotellin sänkyyn. Suunnitelmat illasta paikallisten kanssa Montreal Canadiensin pelin tunnelmissa painui maanrakoon ...tarkoittaen tietysti vain noita paikallisia... pelit kyllä seurasin hotellihuoneessa. Ainoa paikallinen huoneessa oli banaanileipäkakku, jonka hotelli oli tuonut mulle syötäväksi.

Hotellihuone on parhaita missä olen koskaan reissuillani ollut. Ehkä maisemassa olisi jotain parantamista, koska 19:sta kerroksen ikkunasta näkyy vain kaupunki. Mutta valittamista ei ole, kun meidän kerroksen väellä on oma hissi, oma ravintola, oma aulapalvelu - lisättynä räätälöidyllä palvelupaketilla, kaikenlaisia lahjoja... Hennukka raukka saa tehdä paljon töitä ensi viikolla etten turhaudu huonosti toimivaan palveluun kotiolosuhteissa. Mansikoita pitää olla pöydässä hunajalla höystettynä joka aamu!

Konferenssipäivät on pitkiä ja olen kerinnyt näkemään vain hitusen kaupungista. Englannin kielellä tulee hyvin toimeen, vaikka kaikki tuntuu olevankin ranskan-kielisiä äidinkieleltään. Kaupunki muodostuu kahdesta osasta joita jakaa joki. Taksikuskin mukaan toisella puolen jokea ei englannilla pärjää. Vähän niinkuin Suomen Turku, mutta sillä erolla, että Turussa ei suomenkielellä pärjää kummallakaan puolen jokea.

Vauvalehdet riidankylväjinä

Reilu 15 viikkoa takana, 25 edessä. Oppaissa on ristiriitaista tietoa, mutta vauvan pituus useimpien artikkeleiden mukaan on n. 16cm ja painoa 100g. Oppaat on monessa asiassa väärässä. Henna oli lukenut Vauva-lehdestä, että mies pitää yöllä herättää hieromaan jos hartioita kivistää. Monet vauva-artikkelit polkee meitä miehiä ja aivopesee tulevia tai uusia äitejä siihen, että me ollaan täällä vain heitä varten ja meidän oma tahto on olemassa aivan turhaan. Jotkut vauva-lehdissä tai äitiys-oppaissa olleet kirjoitukset on saanut jo jopa hiukan kiukustumaan. Eikä kyse ole siitä, ettenkö heräisi keskellä yötä, parhaimpien unien aikaan, hieromaan Hennan kipeitä hartioita... vaan siitä, että nuo lehdet ei sano halaistua sanaa siitä, että me miehet ollaan ansaittu sama kohtelu. Taikka vaihtoehtoisesti puhuttelisi suoraan miehille suunnatuilla artikkeleilla miten tulevaa äitiä voisi huomioida. Ne vain toitottaa kova-äänisesti naisille, että muistavat vaatia miehiltä tätä ja sitä...

Vauva-touhu tuntuu olevan muutenkin paljolti naisten maailmaa. Mulla on palava halu olla tuossa kaikessa mukana, mutta kaikki jutut tuntuu olevan tehty naisten silmällä. Missä on miehille tehty vauva-lehti jossa haetaan edistyneitä teknisiä ratkaisuja kakka-pepun pesemiselle, esitellään tuoreimmat automaattiset vaipanvaihtajat ja arvioidaan sähköelektroninen vauvan nukuttaja. Vanhemmille lapsille osiossa voisi perehtyä jääkentän jäädytykseen takapihalle, tai junaradan rakentamiseen. Missä on vauvanvaate osastot josta voi ostaa vaaleansinisten ja punaisten römpsyhönnykkäröyhelövaatteiden sijaan miesmäisiä vaatteita jossa lukee isolla EMÄNTÄ tai ISÄNTÄ, tai jotain muuta hauskaa ja vitsikästä, mille ei voi sanoa "voi kun söpö".

Hennan masu alkaa oikeasti jo näkyä jos uskaltaa kurkata paidan alle. Ilmeisesti Kotipizza on vihdosta viimein hoitanut asiansa... vaikkakin pizza on kuulemma vaihtunut suosikkilistalta nyt pois. Kati oli ilmeisesti pitänyt Hennaa liian hyvillä ruoilla Espanjassa viime viikon.

Poikamiesviikot

Eipä ole tullut viikkoon kirjoiteltua. Henna on ollut lomailemassa Madridissa ja Barcelonassa. Mä olen ollut Joensuussa ja Lempäälässä. Espanjassa on kuulemma ollut kans hiukan huonoja kelejä... On joutunut vielä pitämään villapaitaa sillon tällön päällä. Toisin se on täällä meillä, ei tarvi miettiä mitä pistäis ulos... kun sinne ei kukaan halua mennä. Keskelle räntäsadetta ja hiekkamyrskyä. Mitä se Niinistö valitti, että me ei saada tänne Suomeen tarpeeksi työvoimaa ulkomailta. Koittivat miettiä ja esittää parannuskeinoja millä asiat saataisiin muuttumaan. Mulla olisi tarjolla yksi keino, aletaan siirtään Suomea pala kerralla etelämpään. Aina kun Finnairin kone nousee kentältä niin mukana pitää olla 50 kiloa Suomea mukana. Ei tarvi tullata kun viedään pienissä erissä.

Joensuussa oli Nokia turnaus, ja me lähdettiin puolustamaan tuplamestaruuttamme. Homma jäi puolitiehen ja palkinto matkusti Ouluun, mutta hauskaa meillä oli. Hauskin kohta oli se, kun me seistiin paikallisen yökerhon jonon vieressä ja yksi meistä alko kyseleen jonossa olevilta tytöiltä, että onks tää hyvä mesta. Tytöt tokas suorilta siihen, että ei se ole hyvä paikka meille, se on hiukan nuoremmille..., meille vanhemmille olisi kuulemma joku toinen paikka parempi jossain toisaalla. Me naurettiin väkkyrässä tuota letkautusta, ennen kun tajuttiin että se typsy oli tosissaan... Sen jälkeen me lähdettiin takas hotellin yökerhoon humpalle.

Työviikko vierähti sujuvasti, niinkun työviikoilla on joskus tapana, kun ne on normaalia lyhyempiä. Perjantaina käytiin kokeilemassa onneamme Lempäälän perinteikkäässä Kaukis-turnauksessa. Sieltä jäi joitain käteenkin kun päästiin pelaan finaalia... joka me harmittavan niukasti hävittiin.

Remontti ei ole paljoa edistynyt, mutta jos nyt sitten viikonloppuna ehtisi. Jos sitä kitaran soitolta kerkiää...

Pomppulinna

Elämäni ihmeellisin asia. Tänään nähtiin meidän lapsi esiintymässä TV:ssä ja veitikka ottikin tarjotusta mahdollisuudesta kaiken irti. Vaikka kohtu onkin pieni, niin silti siellä näemmä pystyy hyppäämään pituutta. Kohdun takaseinästä otetaan kunnon ponnu jonka jälkeen liutaan takas ottaan uusi vauhti. Välillä heilutellaan käsiä hyvän ja onnistuneen suorituksen merkiksi. "Vikkelä vaavi" sano neuvolan tätikin.

Mittauksen mukaan raskautta on noin 13 viikkoa takana. Sydän, mahalaukku, virtsarakko, reisuluut, niskan turvotus... ja nenä näytti kaikki olevan ok. Ja raskaus etenee normaalina ainakin tässä vaiheessa. Kaikki merkit toistaiseksi on siten olleet positiivisia. Pituutta päälaesta takamukseen oli 7cm. Tuossa ultrakuvassa ei näy kädet tai jalat kovin hyvin, koska ultra kuvaa vain tietyn tason viipaleena. Ja kuva on otettu siten, että taso kulkee vauvan nenästä napaan syvyydellä. Ja kädet ja jalathan on sillon eri tasolla eikä kuvasta näy.

Seuraava ultra laitettiin toukokuulle, sillon tarkastetaan paremmin mm. sydämen rakenne.

Sydänääniä!

Tänään käytiin lääkärin juttusilla. Tällä kertaa aiheena ei ollut Jussin uudet vammat remontista, vaan tuo pieni ihminen Hennan sisällä. Tohtori yritti ojentaa sille mikrofonin josko sillä olis ollut jotain sanottavaa tämän hetkiseen tilanteeseen, mutta vissiin isänsä tapaan sitä ujostutti eikä sieltä kuulunut kuin hiljaisuuden takaa kiihtynyt sydämen syke... Laskettu pulssi oli huikea 150 kertaa minuutissa. Eli todennäköisesti se luki aamun uutisia siitä kun Tappara putosi jatkosta, tai vaihtoehtoisesti sielä oli kohdunympärijuoksukilpailu. Merkit näyttää hyvältä ja sydänkin oli jo paikallaan. Mikä on jo puolet enemmän mitä oli odotettavissa kun vanhempia miettii...

Mulla pyörii vain päässä tuo kohinavoittoinen ääni minkä lomasta se pieni syke kuului. Hennan sisällä on tosiaan jotain... Nyt taas tuntuu, että oon koko ajan enemmän ja enemmän innostunut ajatuksesta, että saan jotain pientä seuraa näihin mun leikkeihin. Odotin tätä viikon alkua enemmän kuin viikonloppujäätelön hakua kaupasta. Vihdoinkin sain ensimmäisen kosketuksen tuohon pikkukaveriin. Huomenna ultraan. Siellä meidät sitten jo esitellään television välityksellä toisillemme.

Varpaillaan

Tunnetusti meidän entisen asunnon, Kiertotien Viialassa, rappusten kiipeeminen on suurempi koettelemus ihmiselle kun Himalajan yksikään kukkula. Tällä kertaa mulle kävi köpelösti kun koitin potkasemalla saada rappusen rikki... rappunen voitti ja mun varvas hävis. Onneksi meillä oli liuta kunnon Sherpoja kantamassa meidän tarvikkeet Tampereen suuntaan. Kiitokset ahkeralle talkooväelle! Mut vietiin Hatanpään terveysasemalle jossa sain varpaaseeni Aku Ankka -teipin, pussillisen kivan näkösiä pillereitä ja sopivasti sympatiaa. Eiköhän se varvas siitä tokene. Hennakin sano kun muutto oli tehty, että "nyt voit lopettaa nilkuttamisen"...

Muutakin elämää

Meillä sujuu yhteiselämä Hennan kanssa loistavasti. Meistä on aina vain toinen kotona, yhdessä me ei siellä aikaa vietetä. Henna oli suunnitellut viettävänsä lauantaina vapaapäivän, siten että me oltais nähty toisemme muutenkin kuin kuunvalon valaisemassa makuuhuoneessa... joten päätin lähteä soittaan poikien kanssa päiväksi. Loppu lauantai-ilta meni laittoman uhkapelin merkeissä. Kynittiin Esan kanssa Petteriltä melkein kämppä alta, panokset meidän peleissä ei ole mitään pieniä. Jäätiin Esan kanssa molemmat noin 3 euroa voitolle, joten 7 tunnin pelirupeamalle tuli ihan hyvä palkka.

Hennan vatsa on jo pyöristynyt hiukan, mutta se ei ole vauvasta johtuvaa kuulemma. Se on vaan kerännyt vauvaa varten energiaa vyötärölle. Mulla on sama tekosyy mun vattalle, se kakru pistää kuitenkin mut konttaan lattialla ja mä en kerkee normaaliin tahtiin jääkaapille. Telkkarissa oli juttua, että 12 viikon ikänen vauva kuluttaa yhtä paljon sapuskaa kun aikuinen ihminen. Mä en usko tuota, se tarvii enemmän, ja varsinkin Kotipizzaa... kuulemma.

Kokeilu

Otin käyttöön tällasen PicoBlogger ohjelman jolla voi lähetellä suoraan puhelimesta viestejä blogiin. Tekniikka ottaa toisinaan ihan hyödyllisiäkin askelia...

Sain eilen ovenkin jo lähes valmiiksi. Kalkkipölyä on hionnan jäljiltä joka paikassa... aamulla kun lähin Helsinkiin pölysin vielä Hämeenlinnassa niin paljon, että vieressä istuva joutu pyyhkiin silmälaseja nähdäkseen iltalehden lööpit paremmin.

Moblog from my mobile phone

Kädellinen etana

Tuon etanan kokonen meidän lapsen pitäisi jo olla... neljä senttiä... Mutta meidän etanalla kuulemma on jo sormet ja normaalin muotoinen sydän. Eipä uskois, että meille on tulossa mitään vauvaa. Hennassa ei näy mitään, kukaan ei ole osoittanut todeksi, että siellä massussa mitään oikeesti olisi. Typsy voi vaan sattunnaisesti hiukan huonosti, syö kaikkien meidän kolmen edestä... ei siä jääkaapissa koskaan mulle ruokaa enää oo... ja nukkuu pitkiä öitä, mutta senkin se on osannut aina. Kuukausi sitten en pystynyt oleen paikoillani, kun piti suunnitella kaikki valmiiksi ja lukea vauva-lehtiä jne. Tällä hetkellä olen melkein enemmän innoissani siitä, että Playstation 3 on viimein tulossa suomeen marraskuussa... Ja mitä etanoihin tulee niin niitä vastaan on sota käynnissä osoitteessa www.craveonline.com/filmtv/slither/game.php

Kodin rakentelua

Jos Henna rakentelee meille uutta asukkia, niin mulla on oma projektini kodin kuntoon laittamisessa. Tapetit on revitty jokaisesta huoneesta, on olohuoneen ovi-aukon laajentaminen, väliseinän ja kaapin rakennus makuuhuoneeseen, eteisen lattian laatoitus, pesukonekaapin ja sen tarvitsemien putkistojen rakennus.

Tuosta listasta ovi-aukko alkaa olla jo muuten valmis (kuvat), mutta ajateltiin... tai rakas puolisoni opasti, että pitäisi rakentaa ovesta kaari-ovi. Mun känny-kameran linssi näyttää vääntävän nuo kuvat jotenkin hassusti, karmit on kyllä oikeasti suorassa... Seuraavaksi kaarien tekoon...

Molemmat tulevat Papat on ollut mukana kovasti auttamassa ja lainaamassa tarvikkeita. Iso-Mummin kahvinkeitin on keitellyt kaikille hyvää kahvia!

Ensimmäinen neuvola...

Poikettiin ensimmäisen kerran neuvolassa tiistaina 28.2.2006. Neuvolan täti oli mukava ja uuden Isän punnitus (87kg) ja hemoglobiinimittaus (157) hoitui sujuvasti ilman isompia huutoja... tuleva Äitikin sai osansa, kun mietittiin tulevaa painonnousua ja ratkaisuja pahoinvointiin. Tuttuja puheenaiheita noin kotiolosuhteista, mutta ennen ne liittyi enemmän mun juhlinnan jälkeiseen olotilaan ja herkuttelun johdosta pidentyvään vyöhön...

Neuvola-täti oli hiukan epäilevä josko vauvan sukupuolta saadaan selville ennen syntymää. On kuulemma aika satunnaista. Vaavit kun tuppaa istumaan kohdussa jalat ristissä...

Iso helpotus oli, että keskenmenon vaara ensisynnyttäjillä ei ole niin suuri kuin seuraavilla kerroilla. Vielä eletään kuitenkin riski-aikaa, kun lapsen tärkeimmät elimet on kehittymässä. Joka päivä riski vähenee, viikolla 12 keskenmenon mahdollisuus alkaa olla jo kohtuullisen pieni. Meillä on takana 9 ja 1/2 viikkoa...

Ultraääni varattiin huhtikuun alkuun. Silloin kuullaan sitten lapsen sydänäänet sitten ensimmäisen kerran. Toistaiseksi vauva on vain mielikuvissa ja unelmissa, sydänäänet sitten todennäköisesti tuovat todellisuuteen tuon kasvavan ihmisen alun.

Kaikissa ohjeissa on tiukkoja sääntöjä mitä saa syödä ja kuinka paljon, mitä pitäisi syödä ja mihin aikaan päivästä... Yllättävää näissä ohjeissa on se, että ne tuntuvat määräävän meidän kummankin ruokailutavat. Koska ilmeisesti jossain on kirjoittamaton sääntö, että mun pitää totella samoja ohjeita kuin odottava äitikin.

Isäksi...

Sain tietää tässä jokunen viikko sitten, että minusta tulee isä Lokakuussa 2006. Oma äitini tiesi sen kyllä jo aikaisemmin... oli nähnyt unta, että tuon hälle ultra-äänikuvan ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Alkio elää tällä hetkellä 8:tta viikkoaan. Ensi viikolla on ensimmäinen neuvolakäynti. Jouduimme listaamaan neuvolatädeille omia ja sukulaisten perinnöllisiä vaivoja, jotta selviää mitä lapsi perii... Toivottavasti ei peri koko listaa...

Nimestä on ollut jo hiukan puhetta. Vaikea homma tuo toiselle ihmiselle nimen keksiminen, mistä sen tietää miten se haluaisi itseään puhuteltavan... Nimistä puheenollen, olen alkanut miettiin miltä omien vanhempieni kutsuminen mummuiksi ja papoiksi sujuu... Oma isänikin sanoi, että me tehtiin hänestä vanha. Siltä se taitaa meistä kaikista tuntua. En vielä oikein osaa ajatella itseänikään isäksi siinä mielessä, että joku olisi niin riippuvainen minusta. Vielä olen saanut päättää itse täysin missä menen ja millä varustuksella... tietysti Hennalla on ollut kaikkeen veto-oikeus... tai niin olen onnistuneesti saanut sen ymmärtämään.

Eilen mietittiin halutaanko me tietää lapsen sukupuoli ennen syntymää. Mun mielipide oli "Miksi ei...", niinkun kaikkeen muuhunkin tässä elämässä. Henna jäi pureskeleen asiaa, sillä vissiin oli mielessä että pidettäis se yllätyksenä loppuun asti.

Autostakin tuli justiin viimeinen lasku... mahtuukohan sinne taakse rattaat...