Kertapieraisulla elämä paremmaksi

Ollaan kierretty Antwerpenin kaupunkia, niin ostoskatuja kuin vanhaa kaupunkia, timanttimuseo, aqualandia ja Wijnegenin ostoskeskus. Meidän tytöt selvisi kaikista lähes kunnialla. Sunnuntainen kierros timanttimuseossa oli ainoa joka tuotti hiukan kupruja. Pelkäsin, että Henna huutaa ja potkii, vaatii mua luovuttamaan luottokortin timanttikaupan sedälle. Olin valmistautunut henkisesti raahaamaan kitisevän puolisoni puodista ulos.

Toisin kävi ja ainoa kritiikkiä esittänyt luontokappale oli meidän Livia. Aqualandian keltavihreät sammakot kiinnosti ilmeisesti enemmän kuin jäykät timanttitehtaat. Illalla päästiin takaisin Belgian parhaaseen paikkaan - Päivin pöydälle. Lotta nauttii pöydällä olosta, jokelteleva, hymyilevä ja huitova tyttö on huvittava näky. Timanttimuseon aikana tulleet mahakuprutkin me jätettiin taakse kunnon pierulla. Vaippa ei kestänyt, mutta jumppapuvun kangas säästi meidät muut isommilta roiskeilta.

Isän mielestä paras paikka on ollut ostoskeskus. Karkasin muilta Lotan kanssa kierrokselle. Muistan lukeneeni Aamulehdestä, kuinka typsyt innostuu nähdessään isän lapsensa kanssa liikenteessä. Väittämä tuli testattua ja tottahan se on. Sain järkyttävän paljon enemmän hymyjä ja silmäniskuja kun koskaan Tampereen Be-Bopissa lauantai yönä. Ja toistaiseksihan mulla ja Lotalla on jopa samat intressit. Lotta miettii miltä suklaan värinen munkki maistuisi, mä mietin vaan munkkeja yleensä. Kerroin Hennalle asiasta ja sanoin, että voin hoitaa meidän kauppareissut tästä lähin. Ensikerralla pidän suuni kiinni...

Ipanakoulu

Muutama fakta vauvoista: Vauvoilla on oma unirytmi joka ei noudata vuorokauden lakeja yön ja päivän osalta. Ne kommunikoi tarpeensa itkulla. Tarpeet on monimutkaisia niinkuin ihmisetkin, niitä ei saa tyydytettyä aina nappia painamalla. Vauva on tärkein asia vanhemmilleen, ja se määrää perheen tahdin ja tärkeysjärjestyksen. On omituista, että nää asiat on epäselviä monille.

Vauvat on parhaimmillaan sillon kun ne on tyytyväisiä ja hereillä. Laivamatkalla moni rekkamies herkistyi jokeltelemaan kun Lotta-Livia hymyili. Kasvoiltaan ahavoituneet, tatuoidut ja pujopartaiset köriläät höpöttämässä whiskyn ja tupakan turruttamalla äänellään tui-tuita tytölle. Toisaalta, jos napero on pahalla päällä ja itkeskelee, saa ihmisiltä pahoittelevia katseita jotka koittavat sanoa "Voitteko vaimentaa tuon hullun kakaran".

Vastuu on tietysti lapsen omistajallakin valita lapsekkaita paikkoja joissa on mahdollisimman vähäiseksi häiriöksi. Ei ole esimerkiksi suotavaa, että menee kirjaston lukusaliin huudattaan lastaan. Luulen, että me ollaan otettu tää asia huomioon aika hyvin. Kännykulttuuri on opettanut missä saa olla ja missä ei.

Mutta ihmiset jotka ei siedä lapsia. Ottakaa tekin oma vastuu kakustanne ja menkää paikkoihin joissa ei lapsia ole. Esimerkiksi Saharan autiomaan syrjäisimmät kolkat, Etelä-Amerikan sademetsät tai ottakaa yhteyttä Venäjän avaruushallintoon ja laukaiskaa itsenne kuuhun.

Tissiraivari

Saavuttiin Travemunden satamaan eilen illalla. Söimme merillä ainakin puolet rahtilaivan rahdista, niin paljon ruokaa oli tarjolla... ja pakkohan sitä oli maistaa. Nyt tehdään matkaa kohti Belgiaa keskellä Saksan maata. Toistaiseksi meidän pienin matkalainen on pärjännyt laivan ja auton keikutuksessa loistavasti. Satunnainen tissiraivari-peikko on ollut ainoa pieni vaiva... Näin miehen näkökulmasta on vaikea kuvitella, että tuosta voisi pahoittaa mielensä. Mutta ilmeisesti se liittyy jotenkin tissiruokailun hankaluuteen. Kyllä periaatteessa sen ymmärrän jos joku tuo mulle jäätelökipon nenän eteen ja antaa ruokailuvälineiksi kiinalaiset syömäpuikot. Järkihän siinä menisi...

Tavoitteena meillä on olla illalla perillä Antwerpenissä Päivin-tädin luona.

Digikamera-vallankumous

Ensinnä kauan kaivattu tieto, tytön nimeksi tuli Lotta-Livia Adette Maaniitty. Meidän yllätykseksi muutama arvasi Livian. Marianne-mummi taisi arvata jopa koko nimen lopulta oikein. Ilmeisesti meillä oli ollut sisäpiirissä tietovuoto loppukesästä... jatkan edelleen selvittämistä kuka luopio sen tässä perheessä lipsautti.

Olen kerännyt nyt kahdesta paikalla olleesta kamerasta kuvat tietokoneelleni. Vielä ainakin yhden kameran kuvat puuttuvat. Kännykkäkameroita ei tietääkseni paljoa käytetty. Epäonnistuneet otokset poistin alkukäsittelyssä, mutta tässä kuvaus-statistiikkaa. Kaikenkaikkiaan - onnistuneita - kuvia tuli n.350kpl. Tilaisuus alkoi klo13 ja kesti noin 4 tuntia. Eli voidaan laskea, että joka minuutti otettiin 1.5 kuvaa. Vanhaan nauhakamera-aikaan meillä olisi kulunut reilut 14 filmirullaa.

Kuvia jäsennellessäni ja järjestellessäni satuin muodostamaan kuvista kansiot henkilöiden mukaan. Eli esimerkiksi itse esiinnyin 60:ssä kuvassa. Noista kuvista suuressa osassa esiintyi myös muita... ainoat vain yksityiskuvilla kisaan osallistuneet olivat Lotta-Livia ja kahvipöytä.

Selkeän ykköspaikan kuvien määrässä vei Henna, meidän perhe oli muutenkin hyvin edustettuna. Ilmeinen kolmoisvoitto... Ilmeisesti meistä tarvii ottaa määrältään enemmän kuvia, että saadaan muutama onnistunut sattuma... Seuraaviin kekkereihin ilmoittaudun kahvipöydäksi.

1. Henna-Riikka (85 kuvaa)
2. Lotta-Livia (80 yksityiskuvaa)
3. Jussi (60 kuvaa)
4. Marianne (58 kuvaa)
5. Eila (45 kuvaa)
6. Esa (45 kuvaa)
7. Risto (38 kuvaa)
8. Anette (22 kuvaa)
9. Katja (18 kuvaa)
10. Anneli (15 kuvaa)
11. Kati (14 kuvaa)
12. Pappi (12 kuvaa)
13. Antti (11 kuvaa)
14. Irma (10 kuvaa)
15. Markku (7 kuvaa)
16. Kahvipöytä (2 yksityiskuvaa)

Nimi...

Pikaposti nimen-arvauskisan tilanteesta, tähän mennessä arvattuja nimiä:
Jenna-Maria
Julia-Roosa
Maria-Ilona
Roosa-Elina
Veera-Julia
Hanna-Riina
Jenni-Ilona
Roosa-Manda Amelia
Saana-Livia Karoliina

Hyviä arvauksia, saapa nähdä onko joku osunut oikeaan... tai edes lähelle. Paras arvaus toistaiseksi on tullut omalta siskolta joka ei kyllä arvannut nimeä, mutta kirjotteli "Ma veikkaan etta teille on tullu erimielisyyksia nimesta ja ootte paatyny kompromissiin ja antanu kaksosasen nimen :)"... Me ei Hennan kanssa myönnetä, että nimi olisi mikään kompromissi, koska me kummatkin ollaan tyytyväisiä nimeen... Mutta noinhan siinä taisi käydä...

Ristiäiset

Meillä on ensi sunnuntaina ristiäiset. Tässä hässäkän keskellä ajateltiin pitää tapahtuma mahdollisimman pienenä ja järjestää tapahtuma kotona. Kaikki vauvaan ja vauvan hoitoon liittyvä on siten helpommin saatavilla. Pappi tuli tänään tarkastamaan paikan, vietti meidän kanssa pienen juttutuokion, mutta ei suostunut juomaan kahvia... Kuinkahan moni Pappi on kofeiini addikti? Papillehan pitää aina tarjota kahvia, oli tilaisuus mikä tahansa. Hän pahoitteli, että oli jo kahvitellut omat kofeiinitarpeensa täyteen ennen meille tuloa.

Jos puhutaan hyvistä ja huonoista ensivaikutelmista ihmisten suhteen, tämä Pappi oli joko tehnyt oman tutkimustyönsä ällistyttävän hyvin, tai sitten hän luotti 50/50 mahdollisuuteen. Mutta voiko isä toivoa enempää oman lapsensa kaste-Papilta kun että hän saapuu paikalle Tappara-huivi kaulassa! Minä hieroin samalla omaa vasenta silmääni ja vauvan oikeaa silmää kun huivi paljastui takin alta. Vaikka toisaalta meidän vaavista käydään jo neuvotteluita NHL-joukkueen kanssa. Ensimmäiset lahjukset tuli Vancouverista postissa. Pipoon kuuluva jumppapuku on vielä hiukan iso, mutta Canucks-pipo sen sijaan on varmasti tän talven muotia.

Vauva kävi eilen 1kk neuvolassa. Uudet mitat on 4310g ja 54.3cm. Alemmassa kuvassa vaavi on odottamassa nukutus-vaiheen alkamista minisärkänniemen uudessa heilutuslaitteessa. Uusien turvallisuusohjeiden mukaisesti laitteessa pitää käyttää kolmipiste-turvavyötä.

Nimileikki

Ristiäiset on lähestymässä ja lapselle on annettava nimi... tähän asti vaavi on kulkenut lähinnä vihannekseksi tituleerattuna, Rosa Munda ja Chiquita (kavereiden kesken Chiqi ja Pottu) pitää nyt ainakin osaksi koittaa jättää taakse. Nimi on jo olemassa, vain papin aamen asialle puuttuu. Tän jutun lopussa aion kertoa nimestä vihjeen, mutta sitä ennen kerron kakkajutun.

Oletteko koskaan kuulleet kenenkään sanovan "Käyppä nyt vaihtamassa kakkivaipat, saat harjotella tulevaa varten...", tai "sunkin olis syytä käydä kokeileen miltä kakkavaipan vaihto tuntuu...". Mä kasvoin noitten fraasien keskellä, niitä tuli joka tuutista. Alkoi harmittaa joka kerta enemmän ja enemmän, jossain vaiheessa tuntu jopa samalta kun sillon KERRAN kun joutu käveleen Hakametsän hallista ulos Tapparan hävittyä Ilvekselle. Mikä piru siinä on, että mun tarvis mennä huolehtiin jostain nappulasta, joka justiin on kurannut jumppahousunsa omaan ulosteeseensa. Omissakin pieruissa on kestämistä. Ei tuu kesää...

Nyt ymmärrän... Tällä hetkellä katselen maailmaa vaippakasan toiselta puolen. Hämmästelen nyt itse, eikö nuo toiset ihmiset ymmärrä kuinka hienoa on mennä kurkistamaan pahanhajuiseen pakettiin ja ihastua kuinka ympäriinsä paska on tällä kertaa levinnyt. Meillä on tavallaan perheen sisällä kisa. Se kumpi joutuu siivoaan suurimmat kakit saa pisteitä. Aina kun uusi ennätys pasu-ryynien levinneisyydessä on ilmennyt, toinen pitää pyytää paikalle löydös todeksi julistamaan. Toistaiseksi muksun pylly on räjähtänyt voimakkuudella, jolla kakki on levinnyt lapaluiden alareunaan asti. Äidinmaito on tutkitusti laksatiivisempaa kuin korvikemaito. Olenkin salaa koittanut vähentää korvikemaitoa, kun on oma vuoroni olla perheen vaippavastaava... Vielä me vaavin kanssa tusautetaan elämää suuremmat löysät.

Joka tapauksessa, joudun joka kerta vaipattomassa-seurassa pidättelemään itseäni, että en yritä innostaa heitä tähän meidän kisailuun tokaisemalla "Käyppä vaihtamassa vaipat, pääset sinäkin touhun makuun...". Vielä toistaiseksi muistan kuinka pässiltä tuntui olla vastaanottava osapuoli kun joku laukoi tuollaista... mutta pyydän jo anteeksi jos sattuu lipsahtaan, itsekontrollini ei aina ole kovin vedenpitävää, te ette voi ymmärtää kuin hieno asia kakkaaminen on... te tiedätte keitä te ootte...tulkaa kokeileen joku päivä! .....AAAAAAAARGH!

Nimi. Käytiin tänään laittamassa meidän lapselle paperit passia varten vetämään. Virkakoneisto päätti myöntää ipanalle 5:n vuoden passin. Epäilen, että meidän tytteli ei ole aivan saman näköinen viiden vuoden päästä kuin mitä tuossa alla olevassa passikuvassa. Niin se nimi... Passi hakemukseen kirjoitettiin nimi... Itseasiassa kolme nimeä. Niistä kahden ensimmäisen välissä oli väliviiva, niinkuin Äitilläänkin. Tällä tytöllä väliviivan kummallakin puolella on viisi kirjainta. Kuten esimerkiksi Rossa-Munda... tai Chiqi-Uitta... Tiedätkö sinä meidän lapsen nimen? Lähimmäksi arvanneet palkitaan. Arvauksia voi lähettää suoraan tähän viestiin kommentiksi (klikkaa "Comments" kohtaa tuossa alla), tai mun sähköpostiin jussi.maaniitty@gmail.com. Arvauksien määrää ei ole rajoitettu. Lisävihjeitä saattaa tulla myöhemmin tässä samaisessa foorumissa jos niin raadin kanssa hyväksi katsotaan.