Ollaan kierretty Antwerpenin kaupunkia, niin ostoskatuja kuin vanhaa kaupunkia, timanttimuseo, aqualandia ja Wijnegenin ostoskeskus. Meidän tytöt selvisi kaikista lähes kunnialla. Sunnuntainen kierros timanttimuseossa oli ainoa joka tuotti hiukan kupruja. Pelkäsin, että Henna huutaa ja potkii, vaatii mua luovuttamaan luottokortin timanttikaupan sedälle. Olin valmistautunut henkisesti raahaamaan kitisevän puolisoni puodista ulos.
Toisin kävi ja ainoa kritiikkiä esittänyt luontokappale oli meidän Livia. Aqualandian keltavihreät sammakot kiinnosti ilmeisesti enemmän kuin jäykät timanttitehtaat. Illalla päästiin takaisin Belgian parhaaseen paikkaan - Päivin pöydälle. Lotta nauttii pöydällä olosta, jokelteleva, hymyilevä ja huitova tyttö on huvittava näky. Timanttimuseon aikana tulleet mahakuprutkin me jätettiin taakse kunnon pierulla. Vaippa ei kestänyt, mutta jumppapuvun kangas säästi meidät muut isommilta roiskeilta.
Isän mielestä paras paikka on ollut ostoskeskus. Karkasin muilta Lotan kanssa kierrokselle. Muistan lukeneeni Aamulehdestä, kuinka typsyt innostuu nähdessään isän lapsensa kanssa liikenteessä. Väittämä tuli testattua ja tottahan se on. Sain järkyttävän paljon enemmän hymyjä ja silmäniskuja kun koskaan Tampereen Be-Bopissa lauantai yönä. Ja toistaiseksihan mulla ja Lotalla on jopa samat intressit. Lotta miettii miltä suklaan värinen munkki maistuisi, mä mietin vaan munkkeja yleensä. Kerroin Hennalle asiasta ja sanoin, että voin hoitaa meidän kauppareissut tästä lähin. Ensikerralla pidän suuni kiinni...
1 kommentti:
Terkut reissaajille, näyttää bloggaus sujuvan mukavasti ja runollisesti tien päältäkin. Ulkoilu tuntuu maistuvan ja nyt projektilla on jo nimikin :-)
Lähetä kommentti