Ultra nro 2 - ja vauvan sukupuoli oli....

Poikettiin tänään tervehtimässä meidän rääpälettä. Tällä kertaa ei saatu tuliaisina kuvaa, kun ohjesäännön mukaan niitä saa tulostaa vain yhden per pariskunta. Varmasti hyvä säästöidea kaupungilta. Mutta tulostamisen rajoittamisen sijaan heidän pitäisi perustaa samanlainen kuvanmyyntitiski mikä Särkänniemen Tukkijoen yhteydessä on. Kuvia myytäisiin 20 euron hintaan. Valikoitavana olisi Äitin ja Isän parhaat mutrusuu-ilmeet. Videopätkät vaavista venyttämässä äidin vatsanahkaa myytäisiin 40 eurolla. Saataisiin kaupungin terveydenhuollon rahoitus kerrasta kuntoon!

Meidän tuleva lapsi sai tohtorilta terveen paperit. Tutkailtiin kallon muodot, raajat, selkäranka ja muu luusto, sydämen- ja pääverisuoniston rakenne, vatsalaukku, virtsarakko... fysiikka oli kohdallaan. Eipä ole noin paljoa jännittänyt sitten Suomi-Ruotsi Olympiafinaalin jälkeen, kun joutui katselemaan sivusta löytääkö tohtori jotain vikaa meidän lapsukaisesta. Taas yksi virstanpylväs takana.

Laskettua aikaa muutettiin hieman. Uusi synttäri on nyt määrätty olemaan 12.10. Eli tohtori epäili tenavan olevan aikaisemmin oletettua nuoremman. Paino oli 316 grammaa, ...

Me sovittiin Hennan kans, että pyydetään tohtoria näyttämään meille kumpi meille on tulossa, tyttö vai poika. Mutta lotjake päätti säilyttää salaisuuden. Meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia edes tutkailla asiaa. Käppänä oli venyttänyt itsensä sellaiseen asentoon, että tohtori-tätikin naureskeli epelin olevan melko notkea. Se olio makoili siellä kohdussa selällään, polvet nenässä ja kädet haarovälissä. Ihan kuin ilkkuakseen se vielä aukas suunsa maireaan hymyyn.

Äiti palkitsi itsensä hyvin ansaitulla kalapuikkoaterialla kotio päästyään.

Projektin nimi

Töissä meillä projektien "dedikset" ei aina pidä. Projektin päättymisaikataulua säädetään useampaan otteeseen. Tää johtuu siitä, että lopullista tuotetta on ennakkoon hyvin vaikea määritellä. Se muotoutuu siinä sitten vasta matkan varrella.

Toivottavasti tää meidän vaavi-projekti on tuosta poikkeus ja muksu putkahtaa maailmaan sillon kun on määräkin. Vielä reilu kuukausi siihen, että se selviäisi vaikka päättäisi syntyä ennalta. Onneksi työkokemuksen mukaan projektit yleensä kestää ennalta arvioitua pitempään, kuin että jotain saataisiin ulos luultua aikaisemmin...

Jotta meidän projekti olisi virallinen on meidän vänkyrälle jo työnimikin... Tai kaksi, koska me ei tiedetä kumpaa sukupuolta se on. Tyttöprojektin nimi on Rosa Munda, kavereitten kesken Pottu vaan. Poikaprojekti on nimeltään Vili-Pertti.

Koitin selvitellä Kelan kanssa miten nämä Äitiys- ja vanhempainrahat menee. Normaalistihan nuo otetaan edellisestä suoritetusta verotuksesta, eli tässä tapauksessa vuoden 2004 verotuksesta. Hennan tapauksessa kuitenkin lasketaan tuki viimeisimmän 6 kuukauden tulojen mukaan, koska Hennan tulot on kasvanut yli 20% tuosta vuoden 2004 tasosta. Kelan ihmiset olivat avuliaita ja ystävällisiä antamaan lisätietoa... joka oli ristiriitaista ja väärää... Ensinnäkin, opastettiin kaksi versiota milloin tuo selvitys tuloista pitää antaa. Vanhentuneen säännön mukaan selvitys pitää antaa tuen haun yhteydessä, joka johtaisi siihen, että me annettaisiin todistus Hennan Tammi-Kesäkuun tuloista. Uudistuneen säännön mukaan meidän kuuluu palautta selvitys välittömästi ennen äitiyspäivärahan alkua. Koska Hennan äitiyspäiväraha on mahdollista alkaa 50 päivää ennen laskettua aikaa, niin me annettaisiin selvitys tuloista heinäkuun lopussa. Jolloin me tiedetään Hennan tulot aikaväliltä Tammi-Kesäkuu... Hmmmm... joku pirun fiksu ihminen siellä varmaan päivittelee näitä sääntöjä joiden tarkoituksena ei ole ilmeisesti muuttaa käytäntöä, vain säännön kirjoitusasua ja epämääräisyyttä...

Toinen omituinen juttu on se, että www.kela.fi opastaa, että äitiyspäivärahalle voi siirtyä aikaisintaan 50 arkipäivää ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. ARKIpäivää... Ensimmäinen ajatus oli, että lapsenhoitopalkkaa ei sitten saa
vissiin viikonlopulta? Onko Kelalla joku lapsipankki mihin sen vänkyrän voi palauttaa perjantaina ja hakea taas hoitoon kun maanantai pukkaa päälle? No laskin kuitenkin noiden arkipäivien mukaan Hennan äitiysloman alun, eli laskutoimitus arkipäivien mukaanhan menee ymmärtääkseni 30 jaettuna 5:llä, josta tuloksena saadaan se, että loma alkaa 6 viikkoa ennen laskettua aikaa. Eikun Kelalta soittamalla varmistamaan asia... Puhelimessa selvisi, että internet on väärässä (tätä ei ole koskaan ennen sattunut!). Arkipäivä ei tarkoita arkipäivää vaan normaalia päivää. No se selkis. Loma lyheni saman tien puoleen... Tarvii koittaa soittaa vielä uudemman kerran jos kävis parempi säkä ja sais arpajaisista hiukan pidemmän loman...

Eikä tässä vielä kaikki. Kela internet sivuilla kertoo kuinka äitiyspäivärahan jälkeen siirrytään vanhempainrahaan. Myös välittömästi vanhempainrahaan siirtymistä ennen pitää toimittaa Kelalle todistus 6kk:n tuloista... Viksuna kaverina räknään, että koska äitiyspäivärahoja maksetaan 105:ltä arkipäivältä (tuossa vaiheessa en tiennyt että arkipäivä ei ole arkipäivä), niin periaatteessa vanhempainrahaan siirtymistä ennen Kelalle toimitetaan todistus, että Äiti on saanut Kelalta äitiyspäivärahaa puolen vuoden ajan... kätevää. Tuokin selvisi puhelinsoiton aikana ja tarkoitus oli kuulemma internetissä kirjoittaa siten, että se on se sama 6kk:n todistus mikä äitiyspäivärahaa varten on toimitettu.

Mun luottamus internetiin on murtunut. Kestää kauan ennen kun mä taas uskon, että kaikki siellä kirjoitettu on faktaa, ihmiset on hyperolentoja ja että tietokoneilla on tunteet.

Vauva potkii!

Henna kävi kuunteluttamassa vaavin sydänääniä neuvolassa viime viikon torstaina. Tällä kertaa en päässyt itse mukaan, oli töissä vieraita kestitettävänä, enkä kehdannut ottaa koko porukkaa mukaan meidän puolikasta ihmettelemään. Syke oli 140 kierrosta minuutissa, sama minkä Räikkösen formula Nurnburgringillä tänä viikonloppuna... Miksei ne saa sitä mäklaarenia kulkeen?

Henna on ihmetellyt vauvan telmimistä jo muutaman viikon. Minkään vauva-oppaan mukaan potkuja ei vielä pitäisi ensisynnyttäjän tuntea. Aletaan lähestyä vasta raskausviikkoa 19 ja minäkin sain jo tuntea potkun! Vauvakirjassa sanottiin, että mulla vois olla mahkuja tuohon vasta noin kymmenen viikon kuluttua. Hassu veitikka se on. Se elää jo meidän perheessä, se tuntuu innostuvan aina kun sille syöttää jotain makeaa... Tai voi olla, että innostus kulkee äidin kautta... niinkuin tuo makeakin. Melkoinen voima siinä pienessä n.17-18cm pituisessa kaverissa on, kun se saa äitinsä vatsan tuolla tavalla liikkeelle.

Luin lehdestä, että äitejä pitää helliä ja viihdyttää, koska vauva elää samoja tunteita kuin äidit. Jos äidillä on hyvä olo, niin vauva tuntee sen myös. Tavallaan ihan ok, jos mä tällä hetkellä saan viihdytettyä kaksi yhden hinnalla... vai onko tämäkin joku vauvalehtien salajuoni miehiä kohtaan...