Biologiaa

Kokosukeltaja = Töyhtöhyypiö joka sukeltaa kokonaan maan alle ravintoa ja vaatteita hakemaan.

Tänään harrastin vauvashoppailua! ...ja vähän jotain tuli itsellekin hommattua. Mutta mikä tärkeintä, tiedän miltä tuntuu olla kokosukeltaja. Ensin valitaan joku hyvältä näyttävä tärppipaikka josta painellaan maan alle, etsitään jotain purtavaa, jonka jälkeen tupsahdetaan taas maan pinnalle... tietämättä yhtään missä päin ollaan.

Montrealin savuliha on yksi maailman kuuluisimmista herkuista. Ainakin Montrealilaisten mukaan... Mä olin ihan varma, että se on vaan joku myytti. Liha nyt on vaan lihaa, ja sitä voi laittaa kyllä hyvin, mutta pihviltä se silti aina on maistunut. Kuuluisimmista kuuluisin paikka savulihan syömiseksi täällä on Schwartz's deli (www.schwartzsdeli.com). Tajuttoman halpa ruokapaikka jossa myydään lihaa myös kotiin vietäväksi. Vieraslistalle kuuluu mm. Celine Dion, Jerry Lewis, Angelina Jolie, Rollings Stones ja nyt myös Maaniityn Jussi. Ja totta ovat kaikki jutut, ellei enemmänkin! Oli kertaheitolla parasta lihaa mitä olen koskaan syönyt, uskomaton kokemus! Onneksi tämä paikka on näin kaukana kotoa. Olisi muuten odotettavissa aika viuhaan nouseva kolesteroli...

Saku Koivu on täällä joka paikassa. Kaduilla tulee joka päivä sata ja kymmenen "Koivu #11" paidalla varustettua kaveria vastaan. Mä koitin hakea itselleni Sakun nrolla varustettua t-paitaa... joka paikasta loppuun myyty... Muita pelaajia kyllä löytyy... Paikallisen sanomalehden etusivu on ollut varattuna Sakulle ainakin tiistaista lähtien, kun Saku sai mailan silmäänsä, sitä ennen etusivulla juteltiin muistakin Montreal Canadiensin pelaajista. Koivu on näille selvästi enemmän kuin vain paikallisen urheiluseuran kapteeni. Saku on sankari ja veli jokaiselle. Toivottavasti Sakun silmävamma jää historiaan vain raapaisuna ja että nro 11 palaa jälleen kaukaloon.

Pohjois-Amerikan kasvot?

Montreal on upea kaupunki, aivan omassa luokassaan... en vain oikein tiedä mikä se luokka on. Kaikki tuntuu olevan viimeisen päälle hiottua, joka paikassa näkyy design ja tyylikkyys. Kaupunki ja kaupunkilaiset ovat kuin suoraan lentokoneen Business-luokan istuintaskuissa olevista mainoksista. Täältä löytyy kaikki tyylikkyyden lajit, niin Italia, Ranska, Englanti, Aasia, Amerikka sekä Suomi elää sulavassa sovussa. Tuon lisäksi Montrealin oma mauste maan-alaisine käytävineen. Ja kyllä, listalle kuuluu myös Suomi. Elokuvassa Confessions of a Dangerous Mind (2002) Montrealin vanha-kaupunki toimi Helsinkinä.

Olen mielestäni ymmärtänyt miksi Las Vegasissa on kopioitu kaikki millä on vähänkin jonkinlaista mainosarvoa. Pyramidi, Vapauden patsas, Eiffel-torni... Vegas on muovikaupunki joka on rakennettu aikuisten puuhapaikaksi. Mutta sitten oli Vancouver ja Vancouverin kirjasto, jossa oli otettu mallia Rooman Colosseumista. Sekin oli ok, koska se ei ollut suora kopio vaan tyylitelty nykyaikainen malli... joka kylläkin räjähti Schwarzeneggerin True Lies -elokuvassa. Mutta tuntui hassulta, että joku niin iso monumentti pitää rakentaa jotain mukaillen. Eikö olisi ollut parempi rakentaa jotain omaperäistä, jotain millä on vain omat juuret omalla paikallaan. Sitten tuli Montreal, tyylikkyyden esikuva mille tahansa kaupungille... ja mitä löytyykään kaupungin upeimman torin ympäristöstä! Kirkko - kopio Pariisin Notre Damesta (kuva 2), Pankki - Kopio Rooman Pantheonista (kuva 1), Pilvenpiirtäjä - kopio New Yorkin Empire state buildingistä (kuva 2) ja joku antiikin Roomalainen rakennus joka toimii teatterina. Vancouverin kirjasto oli hieno "kopio" joka vain häivähtäen viittasi menneisiin aikoihin, mutta mitä tämä suora kopiointi on? Kuka haluaa suoraan kopioida 1000 vuotta vanhoja rakennuksia? Suuruudenhullu pienoismallirakentaja?

Pohdin tuota kysymystä samalla kun koitin löytää vanhasta kaupungista takaisin hotellille maanalaisia käytäviä pitkin... Olin varmaan koko matkan niin ajatuksissani, että en olis huomannut vaikka vaaleanpunainen möhköfantti olisi roikuttanut Nalle Puhia nenän edessä... Mutta niin se varmaan lopulta on. Näillä tälle mantereelle muuttaneilla ihmisillä oli juuret toisaalla. Nämä perustivat pieniä yhteiskuntia tänne keskelle erämaata ja koitti selvitä elämästä päivä kerrallaan, monesti hyvin vaikeissa olosuhteissa. Varmasti sillon omat juuret merkkaa paljon, halutaan rakentaa jotain mikä muistuttaa siitä kodista siellä kaukana. Kaikki nämä "kopiot" ovat kyllä merkittäviä rakennuksia ja niillä on oma erikoinen historia, mutta ajan kuluessa varmasti näillä kaupungeilla tulee olemaan enemmän ja enemmän jotain omaa ja omaperäistä, ja siirtomaa-ajan tuomat "kopiot" siirtyy hiljalleen taka-alalle.

Bonjour

Mark Twain on sanonut Montrealista, että täällä ei voi heittää kiveä rikkomatta kirkon ikkunaa. Joka mutkan takaa täältä löytyykin kirkko. Harrasta kansaa nämä täällä asuvat kanukit... jonka myös todistaa se fakta, että matkaoppaan mukaan tämä on ollut ihan viime aikoihin asti pohjois-amerikan ainoa paikka jossa laillisesti sallitaan striptease. Eli ilmeisesti täällä ei kuitenkaan kaikki kestä päivänvaloa, sen vuoksi nämä on varmaan rakentaneetkin maan-alaisen kaupungin. 33 kilometriä tunneleita ja maan alle rakennettuja ostoskeskuksia, 2800 kauppaa maan alla... Miksei me keksitty tätä Tampereella! Turhaan se kaupunki maan päälle rakennetaan. Vaikkakin maan alle rakentaminen on varmaan kalliimpaa, mutta mitä me säästettäisikään hiekoituskuluissa, hiekanputsauskuluissa ja talvivaatteissa! Talvellakin voisi heittää lipokkaat jalkaan ja lähteä T-paitaisillaan maan alle rakennettuun Särkänniemeen ajaan possujunalla.

Kiitokset Sirpalle vauvashoppailulinkeistä isälle! Erittäin arvokasta tietoa! Mua on harmittanut suunnattomasti kun Henna-äippä ja Marianne-mummi on niin innoissaan vauvashoppailusta. Minä haluan kanssa jakamaan tuota iloa. Sillä kävinkin varovasti kokeileen tässä viikko sitten miltä se tuntuu. Paineltiin Hennan kanssa Lielahdessa Vauvatarvike-kauppaan. Siellä oli 10 nykyistä ja tulevaa äitiä, minä ja joku toinen samanlailla eksyneeltä näyttänyt mies. En saanut Hennaa edes innostuun ideasta, että mä tarviin urheilurattaat nimenomaan sen vuoksi, että voin lähteä vaavin kanssa rullaluisteleen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita se kaipaa jos se isäänsä tulee, ja jos se äitiinsä tulee, niin se tekee meistä hermoraunion alta aikayksikön. Sillä siinä tapauksessa se luultavasti tekee kertakäyttövaipoista rakennetulla laskuvarjolla base-hypyn kolmannen kerroksen tuuletusparvekkeelta alle vuoden ikäisenä.

Vielä muistutus kaikille ranskalaisten kanssa tekemisissä oleville. Jos ne sanoo "Du juu won ön 'elf it joor luggage?". Niin oikea tapa vastata ei ole "Ei se en ollut minä joka voitti kääpiön matkalaukun kanssa"... Vaan ne tarjoaa itseasiassa apua tavaroiden kantoon...

Montreal

Terveisiä Kanadasta! Selvisin eilisen päivän konferenssista ja illan vastaanotosta kunnialla, matkaväsymyksestä huolimatta. Seitsemän tunnin aika-ero ja pitkä lento polttaa raavaankin karjun loppuun. Saatikka tällaisen heikkohipiäisen poikarukan. Illan vastaanotto oli upea. Erilaiset pikkufirmat (Microsoft, Google, Yahoo...) esiintyi meille ja tilaisuus oli höystetty kuulun Sircus de Solein esityksillä. Kaikkea sai seurata hyvä ruoan ja viinin kera. Läpi-väsyneenä tapahtuma kuitenkin vaikutti hiukan sumuiselta, mutta näin suomalaisena on aina helppo nuokkua silmät ristissä viinilasi kourassa. Päätin kuitenkin lähteä ajoissa hotellin sänkyyn. Suunnitelmat illasta paikallisten kanssa Montreal Canadiensin pelin tunnelmissa painui maanrakoon ...tarkoittaen tietysti vain noita paikallisia... pelit kyllä seurasin hotellihuoneessa. Ainoa paikallinen huoneessa oli banaanileipäkakku, jonka hotelli oli tuonut mulle syötäväksi.

Hotellihuone on parhaita missä olen koskaan reissuillani ollut. Ehkä maisemassa olisi jotain parantamista, koska 19:sta kerroksen ikkunasta näkyy vain kaupunki. Mutta valittamista ei ole, kun meidän kerroksen väellä on oma hissi, oma ravintola, oma aulapalvelu - lisättynä räätälöidyllä palvelupaketilla, kaikenlaisia lahjoja... Hennukka raukka saa tehdä paljon töitä ensi viikolla etten turhaudu huonosti toimivaan palveluun kotiolosuhteissa. Mansikoita pitää olla pöydässä hunajalla höystettynä joka aamu!

Konferenssipäivät on pitkiä ja olen kerinnyt näkemään vain hitusen kaupungista. Englannin kielellä tulee hyvin toimeen, vaikka kaikki tuntuu olevankin ranskan-kielisiä äidinkieleltään. Kaupunki muodostuu kahdesta osasta joita jakaa joki. Taksikuskin mukaan toisella puolen jokea ei englannilla pärjää. Vähän niinkuin Suomen Turku, mutta sillä erolla, että Turussa ei suomenkielellä pärjää kummallakaan puolen jokea.

Vauvalehdet riidankylväjinä

Reilu 15 viikkoa takana, 25 edessä. Oppaissa on ristiriitaista tietoa, mutta vauvan pituus useimpien artikkeleiden mukaan on n. 16cm ja painoa 100g. Oppaat on monessa asiassa väärässä. Henna oli lukenut Vauva-lehdestä, että mies pitää yöllä herättää hieromaan jos hartioita kivistää. Monet vauva-artikkelit polkee meitä miehiä ja aivopesee tulevia tai uusia äitejä siihen, että me ollaan täällä vain heitä varten ja meidän oma tahto on olemassa aivan turhaan. Jotkut vauva-lehdissä tai äitiys-oppaissa olleet kirjoitukset on saanut jo jopa hiukan kiukustumaan. Eikä kyse ole siitä, ettenkö heräisi keskellä yötä, parhaimpien unien aikaan, hieromaan Hennan kipeitä hartioita... vaan siitä, että nuo lehdet ei sano halaistua sanaa siitä, että me miehet ollaan ansaittu sama kohtelu. Taikka vaihtoehtoisesti puhuttelisi suoraan miehille suunnatuilla artikkeleilla miten tulevaa äitiä voisi huomioida. Ne vain toitottaa kova-äänisesti naisille, että muistavat vaatia miehiltä tätä ja sitä...

Vauva-touhu tuntuu olevan muutenkin paljolti naisten maailmaa. Mulla on palava halu olla tuossa kaikessa mukana, mutta kaikki jutut tuntuu olevan tehty naisten silmällä. Missä on miehille tehty vauva-lehti jossa haetaan edistyneitä teknisiä ratkaisuja kakka-pepun pesemiselle, esitellään tuoreimmat automaattiset vaipanvaihtajat ja arvioidaan sähköelektroninen vauvan nukuttaja. Vanhemmille lapsille osiossa voisi perehtyä jääkentän jäädytykseen takapihalle, tai junaradan rakentamiseen. Missä on vauvanvaate osastot josta voi ostaa vaaleansinisten ja punaisten römpsyhönnykkäröyhelövaatteiden sijaan miesmäisiä vaatteita jossa lukee isolla EMÄNTÄ tai ISÄNTÄ, tai jotain muuta hauskaa ja vitsikästä, mille ei voi sanoa "voi kun söpö".

Hennan masu alkaa oikeasti jo näkyä jos uskaltaa kurkata paidan alle. Ilmeisesti Kotipizza on vihdosta viimein hoitanut asiansa... vaikkakin pizza on kuulemma vaihtunut suosikkilistalta nyt pois. Kati oli ilmeisesti pitänyt Hennaa liian hyvillä ruoilla Espanjassa viime viikon.

Poikamiesviikot

Eipä ole tullut viikkoon kirjoiteltua. Henna on ollut lomailemassa Madridissa ja Barcelonassa. Mä olen ollut Joensuussa ja Lempäälässä. Espanjassa on kuulemma ollut kans hiukan huonoja kelejä... On joutunut vielä pitämään villapaitaa sillon tällön päällä. Toisin se on täällä meillä, ei tarvi miettiä mitä pistäis ulos... kun sinne ei kukaan halua mennä. Keskelle räntäsadetta ja hiekkamyrskyä. Mitä se Niinistö valitti, että me ei saada tänne Suomeen tarpeeksi työvoimaa ulkomailta. Koittivat miettiä ja esittää parannuskeinoja millä asiat saataisiin muuttumaan. Mulla olisi tarjolla yksi keino, aletaan siirtään Suomea pala kerralla etelämpään. Aina kun Finnairin kone nousee kentältä niin mukana pitää olla 50 kiloa Suomea mukana. Ei tarvi tullata kun viedään pienissä erissä.

Joensuussa oli Nokia turnaus, ja me lähdettiin puolustamaan tuplamestaruuttamme. Homma jäi puolitiehen ja palkinto matkusti Ouluun, mutta hauskaa meillä oli. Hauskin kohta oli se, kun me seistiin paikallisen yökerhon jonon vieressä ja yksi meistä alko kyseleen jonossa olevilta tytöiltä, että onks tää hyvä mesta. Tytöt tokas suorilta siihen, että ei se ole hyvä paikka meille, se on hiukan nuoremmille..., meille vanhemmille olisi kuulemma joku toinen paikka parempi jossain toisaalla. Me naurettiin väkkyrässä tuota letkautusta, ennen kun tajuttiin että se typsy oli tosissaan... Sen jälkeen me lähdettiin takas hotellin yökerhoon humpalle.

Työviikko vierähti sujuvasti, niinkun työviikoilla on joskus tapana, kun ne on normaalia lyhyempiä. Perjantaina käytiin kokeilemassa onneamme Lempäälän perinteikkäässä Kaukis-turnauksessa. Sieltä jäi joitain käteenkin kun päästiin pelaan finaalia... joka me harmittavan niukasti hävittiin.

Remontti ei ole paljoa edistynyt, mutta jos nyt sitten viikonloppuna ehtisi. Jos sitä kitaran soitolta kerkiää...

Pomppulinna

Elämäni ihmeellisin asia. Tänään nähtiin meidän lapsi esiintymässä TV:ssä ja veitikka ottikin tarjotusta mahdollisuudesta kaiken irti. Vaikka kohtu onkin pieni, niin silti siellä näemmä pystyy hyppäämään pituutta. Kohdun takaseinästä otetaan kunnon ponnu jonka jälkeen liutaan takas ottaan uusi vauhti. Välillä heilutellaan käsiä hyvän ja onnistuneen suorituksen merkiksi. "Vikkelä vaavi" sano neuvolan tätikin.

Mittauksen mukaan raskautta on noin 13 viikkoa takana. Sydän, mahalaukku, virtsarakko, reisuluut, niskan turvotus... ja nenä näytti kaikki olevan ok. Ja raskaus etenee normaalina ainakin tässä vaiheessa. Kaikki merkit toistaiseksi on siten olleet positiivisia. Pituutta päälaesta takamukseen oli 7cm. Tuossa ultrakuvassa ei näy kädet tai jalat kovin hyvin, koska ultra kuvaa vain tietyn tason viipaleena. Ja kuva on otettu siten, että taso kulkee vauvan nenästä napaan syvyydellä. Ja kädet ja jalathan on sillon eri tasolla eikä kuvasta näy.

Seuraava ultra laitettiin toukokuulle, sillon tarkastetaan paremmin mm. sydämen rakenne.

Sydänääniä!

Tänään käytiin lääkärin juttusilla. Tällä kertaa aiheena ei ollut Jussin uudet vammat remontista, vaan tuo pieni ihminen Hennan sisällä. Tohtori yritti ojentaa sille mikrofonin josko sillä olis ollut jotain sanottavaa tämän hetkiseen tilanteeseen, mutta vissiin isänsä tapaan sitä ujostutti eikä sieltä kuulunut kuin hiljaisuuden takaa kiihtynyt sydämen syke... Laskettu pulssi oli huikea 150 kertaa minuutissa. Eli todennäköisesti se luki aamun uutisia siitä kun Tappara putosi jatkosta, tai vaihtoehtoisesti sielä oli kohdunympärijuoksukilpailu. Merkit näyttää hyvältä ja sydänkin oli jo paikallaan. Mikä on jo puolet enemmän mitä oli odotettavissa kun vanhempia miettii...

Mulla pyörii vain päässä tuo kohinavoittoinen ääni minkä lomasta se pieni syke kuului. Hennan sisällä on tosiaan jotain... Nyt taas tuntuu, että oon koko ajan enemmän ja enemmän innostunut ajatuksesta, että saan jotain pientä seuraa näihin mun leikkeihin. Odotin tätä viikon alkua enemmän kuin viikonloppujäätelön hakua kaupasta. Vihdoinkin sain ensimmäisen kosketuksen tuohon pikkukaveriin. Huomenna ultraan. Siellä meidät sitten jo esitellään television välityksellä toisillemme.