Terveisiä Kanadasta! Selvisin eilisen päivän konferenssista ja illan vastaanotosta kunnialla, matkaväsymyksestä huolimatta. Seitsemän tunnin aika-ero ja pitkä lento polttaa raavaankin karjun loppuun. Saatikka tällaisen heikkohipiäisen poikarukan. Illan vastaanotto oli upea. Erilaiset pikkufirmat (Microsoft, Google, Yahoo...) esiintyi meille ja tilaisuus oli höystetty kuulun Sircus de Solein esityksillä. Kaikkea sai seurata hyvä ruoan ja viinin kera. Läpi-väsyneenä tapahtuma kuitenkin vaikutti hiukan sumuiselta, mutta näin suomalaisena on aina helppo nuokkua silmät ristissä viinilasi kourassa. Päätin kuitenkin lähteä ajoissa hotellin sänkyyn. Suunnitelmat illasta paikallisten kanssa Montreal Canadiensin pelin tunnelmissa painui maanrakoon ...tarkoittaen tietysti vain noita paikallisia... pelit kyllä seurasin hotellihuoneessa. Ainoa paikallinen huoneessa oli banaanileipäkakku, jonka hotelli oli tuonut mulle syötäväksi.
Hotellihuone on parhaita missä olen koskaan reissuillani ollut. Ehkä maisemassa olisi jotain parantamista, koska 19:sta kerroksen ikkunasta näkyy vain kaupunki. Mutta valittamista ei ole, kun meidän kerroksen väellä on oma hissi, oma ravintola, oma aulapalvelu - lisättynä räätälöidyllä palvelupaketilla, kaikenlaisia lahjoja... Hennukka raukka saa tehdä paljon töitä ensi viikolla etten turhaudu huonosti toimivaan palveluun kotiolosuhteissa. Mansikoita pitää olla pöydässä hunajalla höystettynä joka aamu!
Konferenssipäivät on pitkiä ja olen kerinnyt näkemään vain hitusen kaupungista. Englannin kielellä tulee hyvin toimeen, vaikka kaikki tuntuu olevankin ranskan-kielisiä äidinkieleltään. Kaupunki muodostuu kahdesta osasta joita jakaa joki. Taksikuskin mukaan toisella puolen jokea ei englannilla pärjää. Vähän niinkuin Suomen Turku, mutta sillä erolla, että Turussa ei suomenkielellä pärjää kummallakaan puolen jokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti