Sain tietää tässä jokunen viikko sitten, että minusta tulee isä Lokakuussa 2006. Oma äitini tiesi sen kyllä jo aikaisemmin... oli nähnyt unta, että tuon hälle ultra-äänikuvan ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Alkio elää tällä hetkellä 8:tta viikkoaan. Ensi viikolla on ensimmäinen neuvolakäynti. Jouduimme listaamaan neuvolatädeille omia ja sukulaisten perinnöllisiä vaivoja, jotta selviää mitä lapsi perii... Toivottavasti ei peri koko listaa...
Nimestä on ollut jo hiukan puhetta. Vaikea homma tuo toiselle ihmiselle nimen keksiminen, mistä sen tietää miten se haluaisi itseään puhuteltavan... Nimistä puheenollen, olen alkanut miettiin miltä omien vanhempieni kutsuminen mummuiksi ja papoiksi sujuu... Oma isänikin sanoi, että me tehtiin hänestä vanha. Siltä se taitaa meistä kaikista tuntua. En vielä oikein osaa ajatella itseänikään isäksi siinä mielessä, että joku olisi niin riippuvainen minusta. Vielä olen saanut päättää itse täysin missä menen ja millä varustuksella... tietysti Hennalla on ollut kaikkeen veto-oikeus... tai niin olen onnistuneesti saanut sen ymmärtämään.
Eilen mietittiin halutaanko me tietää lapsen sukupuoli ennen syntymää. Mun mielipide oli "Miksi ei...", niinkun kaikkeen muuhunkin tässä elämässä. Henna jäi pureskeleen asiaa, sillä vissiin oli mielessä että pidettäis se yllätyksenä loppuun asti.
Autostakin tuli justiin viimeinen lasku... mahtuukohan sinne taakse rattaat...