Varpaillaan

Tunnetusti meidän entisen asunnon, Kiertotien Viialassa, rappusten kiipeeminen on suurempi koettelemus ihmiselle kun Himalajan yksikään kukkula. Tällä kertaa mulle kävi köpelösti kun koitin potkasemalla saada rappusen rikki... rappunen voitti ja mun varvas hävis. Onneksi meillä oli liuta kunnon Sherpoja kantamassa meidän tarvikkeet Tampereen suuntaan. Kiitokset ahkeralle talkooväelle! Mut vietiin Hatanpään terveysasemalle jossa sain varpaaseeni Aku Ankka -teipin, pussillisen kivan näkösiä pillereitä ja sopivasti sympatiaa. Eiköhän se varvas siitä tokene. Hennakin sano kun muutto oli tehty, että "nyt voit lopettaa nilkuttamisen"...

Muutakin elämää

Meillä sujuu yhteiselämä Hennan kanssa loistavasti. Meistä on aina vain toinen kotona, yhdessä me ei siellä aikaa vietetä. Henna oli suunnitellut viettävänsä lauantaina vapaapäivän, siten että me oltais nähty toisemme muutenkin kuin kuunvalon valaisemassa makuuhuoneessa... joten päätin lähteä soittaan poikien kanssa päiväksi. Loppu lauantai-ilta meni laittoman uhkapelin merkeissä. Kynittiin Esan kanssa Petteriltä melkein kämppä alta, panokset meidän peleissä ei ole mitään pieniä. Jäätiin Esan kanssa molemmat noin 3 euroa voitolle, joten 7 tunnin pelirupeamalle tuli ihan hyvä palkka.

Hennan vatsa on jo pyöristynyt hiukan, mutta se ei ole vauvasta johtuvaa kuulemma. Se on vaan kerännyt vauvaa varten energiaa vyötärölle. Mulla on sama tekosyy mun vattalle, se kakru pistää kuitenkin mut konttaan lattialla ja mä en kerkee normaaliin tahtiin jääkaapille. Telkkarissa oli juttua, että 12 viikon ikänen vauva kuluttaa yhtä paljon sapuskaa kun aikuinen ihminen. Mä en usko tuota, se tarvii enemmän, ja varsinkin Kotipizzaa... kuulemma.

Kokeilu

Otin käyttöön tällasen PicoBlogger ohjelman jolla voi lähetellä suoraan puhelimesta viestejä blogiin. Tekniikka ottaa toisinaan ihan hyödyllisiäkin askelia...

Sain eilen ovenkin jo lähes valmiiksi. Kalkkipölyä on hionnan jäljiltä joka paikassa... aamulla kun lähin Helsinkiin pölysin vielä Hämeenlinnassa niin paljon, että vieressä istuva joutu pyyhkiin silmälaseja nähdäkseen iltalehden lööpit paremmin.

Moblog from my mobile phone

Kädellinen etana

Tuon etanan kokonen meidän lapsen pitäisi jo olla... neljä senttiä... Mutta meidän etanalla kuulemma on jo sormet ja normaalin muotoinen sydän. Eipä uskois, että meille on tulossa mitään vauvaa. Hennassa ei näy mitään, kukaan ei ole osoittanut todeksi, että siellä massussa mitään oikeesti olisi. Typsy voi vaan sattunnaisesti hiukan huonosti, syö kaikkien meidän kolmen edestä... ei siä jääkaapissa koskaan mulle ruokaa enää oo... ja nukkuu pitkiä öitä, mutta senkin se on osannut aina. Kuukausi sitten en pystynyt oleen paikoillani, kun piti suunnitella kaikki valmiiksi ja lukea vauva-lehtiä jne. Tällä hetkellä olen melkein enemmän innoissani siitä, että Playstation 3 on viimein tulossa suomeen marraskuussa... Ja mitä etanoihin tulee niin niitä vastaan on sota käynnissä osoitteessa www.craveonline.com/filmtv/slither/game.php

Kodin rakentelua

Jos Henna rakentelee meille uutta asukkia, niin mulla on oma projektini kodin kuntoon laittamisessa. Tapetit on revitty jokaisesta huoneesta, on olohuoneen ovi-aukon laajentaminen, väliseinän ja kaapin rakennus makuuhuoneeseen, eteisen lattian laatoitus, pesukonekaapin ja sen tarvitsemien putkistojen rakennus.

Tuosta listasta ovi-aukko alkaa olla jo muuten valmis (kuvat), mutta ajateltiin... tai rakas puolisoni opasti, että pitäisi rakentaa ovesta kaari-ovi. Mun känny-kameran linssi näyttää vääntävän nuo kuvat jotenkin hassusti, karmit on kyllä oikeasti suorassa... Seuraavaksi kaarien tekoon...

Molemmat tulevat Papat on ollut mukana kovasti auttamassa ja lainaamassa tarvikkeita. Iso-Mummin kahvinkeitin on keitellyt kaikille hyvää kahvia!

Ensimmäinen neuvola...

Poikettiin ensimmäisen kerran neuvolassa tiistaina 28.2.2006. Neuvolan täti oli mukava ja uuden Isän punnitus (87kg) ja hemoglobiinimittaus (157) hoitui sujuvasti ilman isompia huutoja... tuleva Äitikin sai osansa, kun mietittiin tulevaa painonnousua ja ratkaisuja pahoinvointiin. Tuttuja puheenaiheita noin kotiolosuhteista, mutta ennen ne liittyi enemmän mun juhlinnan jälkeiseen olotilaan ja herkuttelun johdosta pidentyvään vyöhön...

Neuvola-täti oli hiukan epäilevä josko vauvan sukupuolta saadaan selville ennen syntymää. On kuulemma aika satunnaista. Vaavit kun tuppaa istumaan kohdussa jalat ristissä...

Iso helpotus oli, että keskenmenon vaara ensisynnyttäjillä ei ole niin suuri kuin seuraavilla kerroilla. Vielä eletään kuitenkin riski-aikaa, kun lapsen tärkeimmät elimet on kehittymässä. Joka päivä riski vähenee, viikolla 12 keskenmenon mahdollisuus alkaa olla jo kohtuullisen pieni. Meillä on takana 9 ja 1/2 viikkoa...

Ultraääni varattiin huhtikuun alkuun. Silloin kuullaan sitten lapsen sydänäänet sitten ensimmäisen kerran. Toistaiseksi vauva on vain mielikuvissa ja unelmissa, sydänäänet sitten todennäköisesti tuovat todellisuuteen tuon kasvavan ihmisen alun.

Kaikissa ohjeissa on tiukkoja sääntöjä mitä saa syödä ja kuinka paljon, mitä pitäisi syödä ja mihin aikaan päivästä... Yllättävää näissä ohjeissa on se, että ne tuntuvat määräävän meidän kummankin ruokailutavat. Koska ilmeisesti jossain on kirjoittamaton sääntö, että mun pitää totella samoja ohjeita kuin odottava äitikin.