Kesän 2010 töitä.
Sisäjiirien aiheuttama kosteuspaine isolla katolla oli tehnyt tuhojaan ulkoseinään. Aikaa myöden, katon huollon laiminlyönnistä ja rikkinäisistä tiilistä johtuen vesi oli päässyt jiirien alapuolelta ensin pärekattoa lahottamaan. Päreiden kadottua vesi valui katon läpi hirsirunkoa pitkin pintalaudoituksen alle, josta johtuen märkänä pysynyt hirsi oli alkanut ajan saatossa lahoamaan. Myös pintalaudoitus oli siinä kunnossa, että päällä ollut lateksimaali lähinnä piti kasassa laudan ulkomuotoa. Pääasiallinen syy lahoamiseen tietenkin oli tuo veden pääsy pintalaudoituksen alle, mutta tuskin lateksimaali tuossa pinnalla helpotti asiaa. Lateksimaalin hengittävyydestä on hankala löytää tietoa, mutta lähes poikkeuksetta perinnerakentajat, arvostetusta Panu Kailasta lähtien, suosittelevat öljymaalien käyttöä. Tarkoittaen siis vanhempia öljymaaleja, petrooliöljymaalikin on kohtuu uusi tuote, ja tietoa käytöstä on kerätty vain joitain kymmeniä vuosia. Lateksi on helppo maalata ja nopea kuivumaan, mutta siihen ne ilmeiset hyvät puolet jää. Tuollaisillekin maaleille varmasti oma kohteensa löytyy paikoissa, jossa vaatimukset hengittävyydestä eivät ole niin kovat. Mutta muovin laittaminen ei ole järkevää ulkoseinään jossa ilmarakoa pintalaudoituksen alla ei ole. Ammattimaalarienkin suusta olen kuullut, että kyllä siinä lateksimaalissa on reikiä, jonka kautta kosteus pääsee haihtumaan, ja että muovimaalien aikakausi oli ja meni - nykyiset lateksit ovat ihan eri tavaraa... mutta entä sitten toisen tai neljännen maalauskerran jälkeen? Tietääkö nuo ns. reiät mennä samoihin kohtiin kuin edelliset? Olisi hauska nähdä jonkinlainen tutkimus asiasta, tai kemistin lausunto kuinka tämä toimii. Niin kauan kuin tuollainen paperi jostain tuodaan nenän eteen, niin luotan vanhoihin, ja erittäin hyvin käytännössä testattuihin öljymaaleihin. Vaatiihan öljymaalin käyttö ehkä rahtusen enemmän aikaa, ja vakaamman pensselikäden, mutta esimerkiksi meidän valitseman Virtasen maalitehtaan - Neljän Öljyn maali, oli erittäin helppoa maalata. Toinen aamua piristänyt kommentti minkä kuulin taannoin, oli että laudoitus kestää sen pari kolme päällemaalauskertaa, jonka jälkeen laudat tarvii vaihtaa uusiin. Nykyajan nopeakasvuinen mänty on tietysti mitä on, mutta ei se puu miksikään mene jos sitä hyvin hoidetaan ja käsittely on oikeanlaista. Korkeintaan voi käydä niin hullusti, että ajan saatossa puu jopa alkaa rahtusen paremmin kestää olosuhteita, kuin tuore pinkasta vedetty lauta. Meidän remontissa ei yhtään ehjää, tai edes puolittain ehjää lautaa vaihdettu. Tämän kestävämpää puuta ei mistään saa mitä näissä seinissä on. Mutta jokatapauksessa, kerron lisää myöhemmin miten lateksi saatiin seinästä pois, ja miten maalausurakka muuten sujui, .
Hirsien korjaus suoritettiin siten, että lahonneet kohdat kaavittiin pois, työkaluna pääasiassa moottorisaha, taltta ja vasara. Kun laho materiaali oli saatu pois, oli seinään jäänyt pari hirren kokoista aukkoa. Näihin kohtiin upotin korvaavat hirret. Kokonaisuudessaan talon seiniin jouduttiin tekemään neljä hirren vaihtoa, jossa hirsi oli lahonnut niin paljon, että puupaikolla ei saanut enää tilkittyä. Muilta osin, missä laho ei ollut vielä ehtinyt koko puuta syömään seinä paikattiin puutäytöllä. Täyttöpuuna käytettiin sahalta haettua sekamitallistettua lankkua. Melkoinen palapeli tuosta tuli, sovitustyökaluina käsihöylä, taltta ja saha. Lankkujen käyttö paikkaukseen voitiin valita sillä oletuksella, että noin 80 vuotta vanha hirsikehikko ei enää painu kasaan.
Ennen puupaikkoja seinä käsiteltiin Boracolilla, jonka tarkoituksena oli estää tai hidastaa lahoamista, sekä vähentää kasvillisuuden muodostumista jatkossa. Puupaikkojen asentamisen jälkeen raot tilkittiin puuvillaeristeellä. Myös niiltä osin jossa vanha villa oli kastumisesta johtuen menettänyt eristyskykynsä.
Puutöiden jälkeen tulevan vuorilaudan alle laitettiin tervapaperi, alkuperäistä tapaa seuraten. Alkuperäisessä seinässä oli myös ohut sellumainen pahvi tervapaperin alla. Korvaaviksi vuorilaudoiksi ja listoiksi teetettiin sahalla vanhan kaltaista höylättyä kuusta joka jätettiin vuoden ajaksi paljaaksi odottamaan maalausta. Uusi, höylätty puu ei mitä ilmeisimmin ole hyvä tartuntapinta maalille.
 |
| Laho hirsiseinä näkyvissä. Ylhäällä katon rajassa, vuotokohdan lähellä oli isoin vaurio, sekä sitten alhaalla kivijalan yläpuolella samaa kokoluokkaa. |
 |
| Kaapimista ja raapimista... Henna mukana auttamassa. |
 |
| Paikattu seinä. |
 |
| Pintalaudoitus suoritettuna |
