lauantaina, lokakuuta 07, 2006

Leffa friikki

Oltiin elokuvissa katselemassa Oliver Stonen WTC:tä. Koskettava selviytymistarina hyvin kerrotussa paketissa. Jos elokuvan hyvyyttä voisi mitata vuodatetun kyynelnesteen määrällä, niin tämä olisi todennäköisesti kategoriassa vedenpaisumus, tai tsunami. Meitä oli neljä nauttimassa elokuvasta, vaikka päästiin teatteriin sisään kolmella lipulla. Tämä yksi veijari - jolle oli varattu istumapaikka hiukan ahtaammasta osasta teatteria - ei ollut ollenkaan tyytyväinen olosuhteisiin. Huolimatta siitä, että oli päässyt kuitenkin ilmaiseksi paikalle. Melkoisen kestävä makuupussi tuo kireelle venytetty Hennan masu on... Olin jossain vaiheessa varma, että pikkuinen ponnistaa itsensä ulos pussista just siinä paikalla. Ehkä ipana eläytyi liikaa elokuvaan, ja koitti saada rauniopelastustyöntekijät huomaamaan myös hänet ja oman tukalan tilanteensa. Ainoa mitä mä pystyin tilanteessa tekemään oli tarkastaa Hennan maha-nahan läpi, että kummassakin pikkujalassa oli kaikki viisi varvasta oikeilla paikoilla.

Ei kommentteja: