Poikettiin ensimmäisen kerran neuvolassa tiistaina 28.2.2006. Neuvolan täti oli mukava ja uuden Isän punnitus (87kg) ja hemoglobiinimittaus (157) hoitui sujuvasti ilman isompia huutoja... tuleva Äitikin sai osansa, kun mietittiin tulevaa painonnousua ja ratkaisuja pahoinvointiin. Tuttuja puheenaiheita noin kotiolosuhteista, mutta ennen ne liittyi enemmän mun juhlinnan jälkeiseen olotilaan ja herkuttelun johdosta pidentyvään vyöhön...
Neuvola-täti oli hiukan epäilevä josko vauvan sukupuolta saadaan selville ennen syntymää. On kuulemma aika satunnaista. Vaavit kun tuppaa istumaan kohdussa jalat ristissä...
Iso helpotus oli, että keskenmenon vaara ensisynnyttäjillä ei ole niin suuri kuin seuraavilla kerroilla. Vielä eletään kuitenkin riski-aikaa, kun lapsen tärkeimmät elimet on kehittymässä. Joka päivä riski vähenee, viikolla 12 keskenmenon mahdollisuus alkaa olla jo kohtuullisen pieni. Meillä on takana 9 ja 1/2 viikkoa...
Ultraääni varattiin huhtikuun alkuun. Silloin kuullaan sitten lapsen sydänäänet sitten ensimmäisen kerran. Toistaiseksi vauva on vain mielikuvissa ja unelmissa, sydänäänet sitten todennäköisesti tuovat todellisuuteen tuon kasvavan ihmisen alun.
Kaikissa ohjeissa on tiukkoja sääntöjä mitä saa syödä ja kuinka paljon, mitä pitäisi syödä ja mihin aikaan päivästä... Yllättävää näissä ohjeissa on se, että ne tuntuvat määräävän meidän kummankin ruokailutavat. Koska ilmeisesti jossain on kirjoittamaton sääntö, että mun pitää totella samoja ohjeita kuin odottava äitikin.
1 kommentti:
Tuskin tekee Jussi sullekaan huonoa tarkkailla mitä syöt..:)
Toivotamme Aten kanssa (istuu sylissä) Hennalle hyvänolon säteitä ja Jussi, muista hemmotella Hennaa!
Lähetä kommentti