Huonoja uutisia

Mediuutiset julkaisi tiedon Englantilaisesta tutkimuksesta jossa kävi selville, että raskaana olevien herkuttelulla on seurauksia. Pizzoilla, suklaalla ja kaikella muulla roskaksi merkityllä ruoalla mässäily nostaa lapsen energian tarvetta.

Mä väittäisin, että tätä tutkimusta ei suoritettu tarpeeksi laajalla otannalla. Herkuttelu nostaa aina samassa taloudessa olevien energian tarvetta. Jos Henna haluaa suklaata, niin kyllä se suklaan tarve syntyy mullekin. Jopa naapureiden herkuttelu saattaa aiheuttaa nousevan energian tarpeen. Kun singahdan junalta Tammelan torin läpi, vältellen Valion jäätelökioskia, ja avaan kotitalon porraskäytävän oven, niin aika useasti sieraimet valtaa naapurin keittiöstä tulviva ruoan tuoksu. Kotiovelle päästyäni mulla on jo niin kova nälkä, että alan nakertaan eteisen henkaria. Koska se näyttää wienernakilta.

Läheisillä ihmisillä on omituinen vaikutus toisten tekemisiin. USA:n hotelleissa oli tehty tutkimus minkälainen informaatio saa ihmiset vähentämään pyyhe-likapyykkiä. Kaikki tuntee luontoa säästävän opastuksen hotelleista joka sanoo jotenkin "Vain lattialle jätetyt pyyhkeet viedään pesuun". Tästä oli kokeiltu eri variaatioita, ja voittajaksi oli noussut lause jossa viitataan, että naapurihuoneissa ihmiset osaavat ottaa luonnon huomioon.

Toinen tapaus omituisesta käyttäytymisestä oli se, että esitettiin tyhmä vitsi: Kaksi pullaa oli uunissa, toinen sanoi "onpa täällä kuuma", johon toinen "Katsopas, puhuva pulla"! Eniten nauroivat ihmiset, joihin nähden vitsin kertoja oli johtavassa asemassa. Kertomis tyylillä ja tavalla ei ollut yhtä merkittävää vaikutusta.

Tampere United ei ainakaan ollut johtavassa asemassa Rosenborgia vastaan, sen verran vitsiksi jäi unelma Mestareiden liigasta. Me oltiin kuitenkin huutamassa stadionilla Lotta-Livan, Hennan ja Vaarin kanssa parhaan kykymme mukaan.

Syöksyhammas Tsinzilla

Lottaliinalla on alkanut hampaitten kasvu. Yksi hammas on pilkottanut jo jokusen viikon, mutta muita on tulossa perässä. Syöksyhammas on syöksynyt hammas edellä moneen paikkaan tässä muutaman viikon aikana. Ollaan pureskeltu taideteoksia Kiasmassa, kummitusjunan penkkiä särkänniemessä, äitin olkapäätä häissä... Joka paikkaan syöksähdellään mairea virne päällä. Tytössä on kovasti vauhtia. Toistaiseksi on kerinnyt joten kuten hätiin, ennen kuin vaateteline on kaatunut päälle, tai äitin posliinit muotoiltu uudelleen, tai kun mummin kirjoista olisi tehty silputtua saunansytykettä. Saa nähdä millainen kiire tulee, kun tyttö oppii käveleen ilman tukea. Uhkaavat katastrofit tuskin tästä pienenee vähään aikaan... Alla puhelimeen tarttuneita kuvia matkan varrelta.

Asunnon hankintaa

Lotta-Livia on vallannut meidän olohuoneen... oikeastaan typsy on vallannut myös ruokahuoneen ja makuuhuoneen... joten olemme Hennan kanssa pähkäilleet pitäisikö etsiä asunto jossa olisi Lotalle oma huone.

Asunnon etsintä on sitten vänskää puuhaa. Tirkistely toisten asuntoihin, sisustuksen arvostelu ja psykoanalyysit seinällä roikkuvista tauluista, olohuoneen puolipaneeleista, tai vaaleanpunaisista keittiökaappien ovista on jokapäiväistä leipää. Myyjät ei oikein paneudu aina kuvaamaan oikeita ja ostajalle hyödyllisiä kohteita. Erästä asuntoa yritettiin myydä kuvalla, jossa esitettiin 200m päässä purossa uivaa sorsapoikuetta.

Aina ei voi olla varma mitä on ostamassa edes lukemalla asunnon tarkemmat tiedot. "Katettu pergola" mun sanakirjassa tarkoittaa jotain yrttikasvia jolle on rakennettu lippa päälle. "Markiisi parvekkeella" on todennäköisesti jonkinsortin ulko-kuninkaalllinen. "Verkkohuone"... tälle keksisin monta käyttöä kalastuksesta internetsurffailuun, mutta se saattaa silti olla parvelta roikkuva katiska johon on sijoitettu satunnaisille vieraille teräksinen joustinsänky.

Lotta-Livia otti juhannuksen niinkuin kuka tahansa suomalainen. Valvoi, hoiperteli, kompasteli ja keskittyi pääasiassa vain nestemäisiin ravinteisiin.

Turhuuksia

Jalkapalloilu on elämää suurempi laji. Se herättää tunteita joita on vaikea selittää. Tanska-Ruotsi ottelussa kentälle syöksynyt katsoja yritti selittää tuomariin kohdistunutta päällekarkausyritystään näin "En ollut oma itseni. Olin juonut 15-20 olutta päivän aikana. En tiedä, mitä tapahtui."
(www.sportti.com/uutinen.asp?CAT=3-3&ID=108039)
Minä olen kokeillut tuota selitystä itsekin, kokemusta rikkaampana voin sanoa, että ei toimi... Mutta sinänsä lausunto osoittaa yksilön selkeää katumusta... kieltämällä että periaatteessa itsellä oli mitään tekemistä tapahtuman kanssa, tai jos oli, niin ainakin se oli alkoholin vika.

Lotta-Livia on kiinnostunut jalkapallosta, tai palloilusta. Pallo on kiva kun se on pyöreä ja sitä on hauska potkia ja käsitellä, kun se aina pomppii karkuun. Toivottavasti kiinnostus lajiin säilyy, mutta enemmän urheilullisena harrastuksena kuin katsomon puolella.

Olen aina ajatellut, että lapset on luojan lykky kotitöiden vähenemisen kannalta. Oikeanlaisella kasvatuksella ja arvoilla lapsista kasvaa kotiapulaisia, jotka lopulta hoitavat kodin kun minä keskityn jalkapallon pelaamiseen... playstationilla. En ole kuitenkaan enää varma haluanko kulkea tätä polkua. Työkaveri kertoi perheestään kuulumiset, 5v poju oli pessyt isän auton hiekkavedellä... auton uudelleen maalaus on varattu. Ehkä on parempi, että napero ei auto meitä niin paljon kotitöissä, jääkööt ennemmin tekemättä, saanpahan siten pleikkaripeleihin kaverin.

Lotta-Livia yrittää karata vankilastaan:

Isän tyttö?

Taisin kirjoitella taannoin blogissa viimeaikaisten Tiedejulkaisujen väitteestä miten ihmiset ovat vain hiukan monimutkaisempia robotteja ja siten ominaisuuksiensa orjia. Lotta-Livia on yksi hyvä esimerkki. Typsy kun on vielä hiukan alkeellisempi robotti, eikä sen aivojen neuronit ole asettunut rakentamaan monimutkaisia toimintamalleja. Jos sillä on nälkä, niin ainoa vaihtoehto on rääkyä, niin kauan kuin nälkä saadaan tyydytettyä. Se ei osaa miettiä saisko jääkaapin pohjalla makailevasta vanhentuneesta maksamakkaran puolikkaasta ja homeisesta leivänkannikasta loihdittua itsellensä aterian. Vai riittäisikö energia kiivetä seuraavassa korttelissa olevaan kauppaan.

Suomen Mediuutiset löysi hiljan todistusaineistoa asiasta: http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1160103&s=r
Ihminen on altis rähinöinnille jos lihassokeri on alhainen päihtyneenä. Eli näin vapun alla kannattaa huolehti kunnon ruoasta, ennen kun alkaa popsimaan rusinoita simapullosta. Mutta tämä todistaa selkeästi myös, että ihmisen valinnanvapaus on kyseenalainen toiminto. Onko meillä tunne vain valinnanvapaudesta sen vuoksi, että meidän olemassaolo olisi turvattu...

Lotta-Livia kuitenkin valitsi olevansa äidin tyttö. Vielä viikko sitten meillä synkkasi todella hyvin ja Livi kikatti mun röyhtäilyhuumorille. Juuri kun olin siirtymässä huumorin tasolla seuraavalle asteelle, pieruhuumoriin, niin se jätti mut. Nyt se ei edes huomaa mua, vaikka päästäsin kahden päivän vichy-höyryt siten, että naapurissakin lähdettäis Godzillaa karkuun.

Jääkiekon katselun lomassa Lotta on opetellut pinsetti-otteen. Etusormi-peukalo-saksi toimii jo loistavasti. Tarvii opettaa se poimimaan mulle shipsejä suuhun, samalla kun keskityn Suomen peleihin...


Pelin jälkeen hoidettiin jälkipyykki:

bodyjumppaa

Meidän pieni nojatuolimatkailija omistaa pian tiukemmat vatsalihakset kun vanhempansa. Livi herätti mut tänään aamulla jumppatunnille. Jaksoin itse nostaa toisen silmäluomen, kun yritin selvittää mitä se typsy vieressä ähisee. Pimu teki sit-uppeja kello 6.30 aamulla, ilman taukoja... Välillä puklattiin vauhdista, vähän niinkuin Valentin "laatta" Kononen 50km:n kävelyllä EM-kisoissa. Hiukan typsy tarvitsee vielä jalkoihinsa tukea, mutta pystyy vääntämään itsensä täysin istuma-asentoon lattiasta.

Mun "talviloma" alkaa oleen ohitse. Oli hupaisa viikko viettää kotona ja mummin mökillä Lotta-Livian kanssa. Jään kaipaan aamuja, kun pikku-typsy herättelee jokelluksellaan, vaikkakin hiukan turhan aikaisin... Päiväruokailua, kun levitetään vuoroin luumua, porkkanaa ja puuroa pitkin poskia ja pöytiä. Kikattavaa, leikkisää ja vauhdikasta rollaattori-tyttöä. No, pian se viikonloppu taas tulee...

Nyörit

Kasvatus on haastavaa työtä. Ratkaisut mitä minä teen vaikuttaa Lotta-Livian elämään ja todennäköisesti hänenkin jälkipolviin. Yritän tietenkin parhaani jotta Lotta-Livia oppisi asiat siten, että hän saisi ongelmattoman, hymyilevän ja positiivisen tulevaisuuden. Mutta mitä teen kun olen oppinut ymmärtämään, että mulla ei olekaan vastausta kaikkeen... Tämä tiedonmurunen selvisi mulle, kun Henna totesi, että mun kengän nauhojen sitomistekniikka on väärä.

Tähän asti olen kuvitellut, että tarralenkkareiden jälkeen en ole onnistunut ostamaan sellaisia kenkiä joissa nauhat pysyisi kiinni. Kuljen jatkuvasti kaupungilla ja työpaikan käytävillä kengän nauhat auki. Se sinänsä ei ole pinnaani erityisesti venyttänyt, mutta jatkuvasti törmään ventovieraisiin "ystävällisiin" ihmisiin jotka varoittavat mua avoimista nauhoista. Joka kerta teksi mieli vetää kengistäni nyörit irti ja sitoa tuo tuttavallinen ihminen kiinni meidän "hajuttomaan" vaipparoskikseen... tosin jannu varmasti pääsisi irti ennen kuin olisin kerinnyt kääntää selkäni.

Jos Hennaa ei olisi, olisin todennäköisesti elänyt tämän elämän löytämättä kenkäparia jonka nauhat pysyisi kiinni. Olisin myös opettanut Lotta-Livialle tämän tavan... ja tuskin hänkään olisi kenkiä löytänyt.

Kertaakaan en ole vielä nauhojen auki olon vuoksi kuitenkaan kaatunut! Tietäkää se, te kaikki huomauttelijat! ...toisin kuin Toijalan rautatie-aseman junanohjausta hoitava tietokone, joka kaatui tiistaina ja seisotti meidän Pendolinoa 50 minuuttia ja lisäsi taas yhden lisäsyyn VR-myöhästely-syiden listaan.

Lotta-Livia paketoimassa Vancouverin kamulle pakettia:

Tampereen uintikeskuksen vesipeto:

Raipe ja Lotta-Livia liikkuu kummatkin tähän vuodenaikaan vain rollaattorilla:

Sohvaperuna:

Luontoäiti

On itsestään selvää, että naisilla on leveämpi lantio verrattuna miehiin, jotta he pystyvät synnyttämään lapsia. Luonto on hoitanut lapsille myös ruokailun helposti äitinsä kautta. Fysiologisia itsestäänselvyyksiä jotka liittyvät tähän samaan asiaan on helppo huomata muitakin. Henna herää öisin syöttämään lasta vaistonvaraisesti jo ennen kun lapsi edes huomaa, että sen on nälkä. Minä heräisin todennäköisesti vasta, kun napero olisi turhautunut huutamaan, jonka seurauksena päättänyt opetella käveleen, kiivennyt meidän sänkyyn ja olisi hakannut mua puoli tuntia tuttipullolla takaraivoon.

Naisten lanteet eivät ole ainoastaan leveät synnytystä varten. Luuston rakenne on lonkkaluun yläosasta sen kaltainen, että siinä on lapselle luonnon järjestämä nojatuoli. Siinä istuessaan lapsi kykenee vaivatta jakamaan oman painonsa kannateltavaksi suoraan äidin jaloille, sekä tarvittaessa puristelemaan itsellensä safka mamman nisästä. Miesten lantion luusto ei pysty edes pitämään housuja ylhäällä. Sen lisäksi isälle saatetaan diaknosoida lapsen kantelun seurauksena vauvakyynerpää-oireyhtymä. 7kg:n painoisen naperon kannattelu käsivarrella ei ole kevyttä hommaa. Eikä ole kevyttä se työkään millä nuo kilot Liville on saatu kerrytettyä... tai ainakaan meistä toisen osalta. Toinen alla olevista kuvista on Äidin syöttämä Lotta, toinen Isän...

Punahilkka ja iso paha susi

Lotta-Livian viikolla sairastettu flunssa alkaa oleen jo täysin ohi. Lauantaina jätettiin kuitenkin vielä vauva-uinti väliin.

Sunnuntai vietettiin Karunan muorilassa. Lotta-Livia onnistui saamaan itselleen täydellisen päivän. Anneli-muorille ei tarvinnut kuin nikata hiukan silmää ja näyttää ikeniä, niin johan taas löytyi voimia hyppyyttää. Muorilan koira Roki oli selkeästi tietoinen pienestä lapsesta. En ole koskaan nähnyt puudelia joka suhtautuu lapseen noin lempeästi. Roki ujelsi myötätunnosta kun Livi itki, kun tyttö vietiin ulos vaunuihin nukkumaan niin Roki istahti viereen vahtimaan. Kun Lotalle pääsi kurat housuun, niin Roki oli ensimmäisenä paikalla huolehtimassa että asia huomataan... vaikka tässä yhteydessä ei kyllä tarvinnut olla koiran hajuaistia, että sai selville mitä tapahtui.

Lotta tervehti Rokia taputtamalla nenän päähän, hiukan niinkuin sanoen, että "sinä hauva se joudut vetämään mua ensi talvena pulkassa. Minä pidän hännästä kiinni ja sinä juokset lujaa!"

Pikajuna Meksikon

Tähän päivään mennessä tämän vuoden puolella olen viettänyt pikaisten laskelmien mukaan 21 työpäivää Helsingissä. Tämä tarkoittaa noin neljääkymmentä junamatkaa. Eli olen viettänyt aikataulun mukaan noin 55 tuntia junassa puolentoista kuukauden aikana. Junamatkat Helsinkiin on tuonut positiivisia puolia mukanaan, mulla on säännöllinen työaika. Pendolino lähtee ja saapuu aikataulun mukaan.

Mutta kuten säätiedotuksista on viime aikoina huomattu, kasvihuoneilmiö on toistaiseksi peruutettu huonon kelin vuoksi. Kovat pakkaset näkyy VR:n palveluissa siten, että olen saanut heittää romukoppaan työajan säännöllisyyden ja todellisuudessa tuo edellämainittu 55 tuntia on jotain ihan muuta. Junat lähtee aamulla - jos lähtee - ja paluumatka käynnistyy iltapäivällä. Se mihin ja milloin paluumatka päätyy on aina yllätys...

Tähän mennessä meille matkustajille ilmoitettuja syitä junan myöhästymisiin ovat olleet enemmän ja vähemmän pakkasesta johtuvia:

"Konduktööri ei ole ilmoittautunut Junan kuljettajalle"
"Emme ole löytäneet vielä junalle kuljettajaa"
"Ovet eivät sulkeudu/avaudu oikein"
"Junan vaunujen numerotauluissa ongelmia"
"Muusta liikenteestä johtuen emme pääse ajamaan täyttä matkanopeutta"
"Ajamme junan vaunut kahdessa osassa perille, joten jälkimmäiset vaunut myöhästyvät."
"Tekninen ongelma"
"Lähtölupaa ei ole annettu valvomosta"

Sinänsä positiivinen juttu, että VR todellakin tuntuu näkevän vaivaa erilaisten syiden keksimiseen. Kun minä myöhästyn normaalina päivänä töistä, olen koittanut selitellä sitä aina niillä kahdella vakiosyyllä... kello ei herättänyt, tai kävelin työpaikan ohi sumussa... tuo jälkimmäinen menettää helposti uskottavuutensa mikäli ulkona on -33 astetta pakkasta. Joten yleensä turvaudun ensimmäiseen. Lotta-Livian syntymän jälkeen olen tietysti voinut laajentaa omaa syy-kategoriaani. Livi kelpaa toistaiseksi syylliseksi lähes kaikkeen, tällä hetkellä se ei vielä osaa kertoa totuutta, korkeintaa se katsoo suurilla silmillään, tunkee käden suuhunsa ja kuolan seasta mumisee jotain omituista.


Lotta jumppaa vatsalihaksiaan kuin huippu-urheilija. Saksiliikkeitä (jalat ja kädet kattoa kohti), toistuvia hartioiden nostoja lattiasta, staattista vatsalihaksien jännitystä... kaikkea tätä tehdään useita kymmeniä kertoja päivässä. Tytöllä on ilmeisesti selkeä tavoite päästä istumaan. Ja typy istuukin jo, jos me se sallittaisiin. Ranka tuskin on tarpeeksi vahva vielä ja tuon näkee istuma-asennosta. Lihas treeniä jatketaan edelleen, muutoksia tilanteeseen on tällä vauhdilla pian odotettavissa.

Ensimmäinen kerta

Nykyajan elämäntyyli ajaa kokeilemaan uusia asioita. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historian aikana kaupungeissa asuu tällä hetkellä enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Kaupungeissa tarjotaan mahdollisuuksia harrastaa ja hankkia elämyksiä. Myös meidän kodissa tarjotaan tällä hetkellä uusia kokemuksia. Lotta-Livia täytti lauantaina 4 kuukautta ja saman tien nassukka astui seikkailijan polulle. Livi oli ensimmäistä kertaa pomppukeinussa, sai ensimmäisen annoksensa "oikeaa" ruokaa, irvisti ensimmäisen kerran äidin kokkailuille, kierähti ensimmäistä kertaa vatsalleen, löysi varpaansa ja sukelsi veteen.

Pomppukeinut on tarkoitettu vähintään 4 kuukautta vanhoille lapsille. Netin keskustelupalstoilla fysioterapeutit sanovat, että lasta saa keinussa pitää vain noin 5-15min. Ja ainoastaan jos lapsi on jäntevä ja osaa pitää päänsä ylhäällä. Jotkut jopa sanova, että pomppiminen saattaa viivästyttää seisomaan opettelua. Lapsen synnynnäinen seisomisreaktio ei pääse katoamaan, ja toisaalta kun lapsi opettelee itse pystyyn nousemista, niin pomppiminen on saattanut aiheuttaa sen, että vaavi yrittää nousta varpailleen. Varmasti tässä kaikessa on järkensäkin ja asiantuntijalausuntoja pitää kuunnella... mutta pomppimisesta on pakko olla jotain hyötyäkin, varsinkin kun Lotta-livia ei meinaa pysyä pöksyissään kun pääsee loikkimaan. Tyttö nauraa, kirkuu ilosta, jokeltaa ja huitoo kaikilla raajoillaan kun sen laittaa jousen jatkoksi. Hauskat ja mielenkiintoiset leikit vie varmasti lapsen kehitystä eteenpäin.

Lotta-Livia sai maistaa muutaman lusikallisen luumusosetta. Tyttö oli ilmeisesti oppinut isältään, että aina kun äiti tarjoaa sapuskaa, niin pitää ensin irvistää... Mutta toisaalta kun on maistanut, niin saattaa huomata erehtyneensä. Ulkonäkö äipän ruoissa saattaa joskus pettää... Luumu upposi typsyyn kuin riisipuuro meidän sukuun Irma tädin pikkujouluissa.

Vauva-uinnissa me opeteltiin ensimmäistä kertaa sukeltamista. Tällä kertaa kylläkin vain kannulla, jonka avulla tyttö uitetettiin uppeluksiin. Lotta ei ollut millänsäkään ja ensi kerralla ilmeisesti mennäänkin sitten jo veden alle ohjaajien opastuksella. Toivottavasti saan salakuljetettua vedenpitävän kameran hallille.

Video hyppylotasta: Hyppylotta.wmv (1.2Mb)

Ain laulain työtäs tee...

Työprojekti on taas siinä vaiheessa, että eletään kaikkein kiireisintä aikaa. Työasiat pyörii mielessä ja siitä juontaa juurensa myös tämänkertainen blogi. Käyttöliittymäsuunnittelun ammattilaisena tulee alituiseen perehdyttyä eri laitteiden käytettävyytteen. Oli sitten kyse digibokseista, mikroaaltouuneista, kahvinkeittimistä tai autoista. Kaikkein parasta on saada käsiin joku tajuttoman hankalasti käytettävä laite ja pähkäillä mikä ajatus suunnittelijalla oli sitä rakentaessa, missä kohtaa idean rakentaminen meni pieleen. Tämä ajatuksenjuoksu johtuu varmaan samasta syystä kuin minkä vuoksi ihmiset pitää ristisanatehtävistä. Oma osaaminen on kiva haastaa aika-ajoin.

Surullista on, että nykyään näitä hankalasti käytettäviksi suunniteltuja laitteita löytyy turhan paljon. Hankala käytettävyys ei sinänsä varmasti ole ollut suunnitteluperusta, mutta se että ihmiset valitsevat hankittavan laitteen ostotilanteessa lähestulkoon ominaisuuksien määrän perusteella korostaa hankalaa käytettävyyttä. On suotavaa että laite kykenee paljon laajempaan kirjoon toiminnallisuuksia kuin mitä koskaan tulee tarvitsemaan. Skandinaaviset maat ovat pelkistetyn designin maita. Meillä tehdyssä tuotesuunnittelussa korostuu minimaalisuus, selkeys ja yksinkertaisuus. Varmasti myös kotimaisuus on hyödyksi käytettävyyden osalta myös silloin kun valikot ja käsikirjat on suunnitellut suomalainen suomalaiselle. Onko skandinaavinen selkeä toiminnallisuus vielä voimissaan, vai onko "monimutkaisuudesta" tulossa status-symboli? Ainakin jos Don Norman on oikeassa (Simplicity Is Highly Overrated). Saksassa valmistetussa leivänpaahtimessa (Philips HD 2580/22) on monimutkaisten nämisköiden lisäksi LED ilmaisin josta voi seurata paahdon edistymistä, sähkömoottori joka laskee ja nostaa leivät paahtimen sisään, LCD-näyttö josta voi seurata laitteen käyttöön liittyviä tarpeellisia säätöarvoja jne... Ja tuote on huikea myyntihitti huolimatta 250 euron hinnasta!

Kaikki meistä on sortunut liiallisuuksiin ominaisuuksien osalta. Meille ostettiin roskakori Lotta-Livian vaippoja varten. Roskakorin väitetään olevan ilmatiivis ja siksi hajuton. Roskikseen tarvii ostaa laitetta varta vasten suunnitellut roskapussit jotka roskiksessa oleva katkaisija pystyy pilkkomaan haluttuun mittaan. Lisäksi roskakorin mukana tulee tarpeellinen käsikirja. Joudun mielestäni harvoin lukemaan käsikirjaa ennen laitteen käyttöönottoa, kuten sanottua, haluan ratkaista pähkinän ilman apua. Mutta tämä roskis oli ylivoimainen ja halusin varmistaa, että olin ottanut kaiken huomioon. En kehdannut aikaisemmin kirjoittaa tästä, koska häpesin etten suoriutunut roskiksen käyttöönotosta ilman käsikirjaa... mutta viikolla kuulin toiselta käyttöliittymä-asiantuntijalta samanlaisesta tilanteesta... Toivottavasti roskiksen suunnittelijat älyävät ensi kerralla asentaa roskakoriin myös nestekidenäytön jossa on mukana animoitu opastus roskapussien asennusta varten!

Lotta-Livian uimareissusta on nyt saatavilla myös video (4.3Mb), käykäähän katsomassa polskuttelevaa nappulaa!

Terveysvaikutteinen jäätelö...

Suomen valtio huolehtii tehokkaasti kansalaisistaan, yrityksetkin on pitkälti samoilla linjoilla omien työntekijöidensä suhteen. Esimerkiksi syksyiset flunssarokotukset ovat ilmaisia riskiryhmille. Euroopan Uniokin on mukana tällä samaisella listalla, viimeisimpänä uutisena kontrolloimalla tarkemmin miten elintarvikkeita saa mainostaa. Karkkeja ei saisi mainostaa terveellisiksi jos niissä sattuu olemaan lisättyä C-vitamiinia sokerin seassa.

Mun mielestä huolehtimisessa on hyviä ja huonoja puolia.

Ensinnäkin, on huolestuttavaa, että vastuulliset organisaatiot ovat unohtaneet projektityötä tekevät isät. Pitkäksi venähtävät illat, lyhyeksi jäävät aamut sekoitettuna projektin työtaakkavaihteluihin on suoraan yhteydessä vakaviin aivotoiminnan katkoihin. Oireet on helppo tunnistaa: Niskat kyyryssä monitoria tyhjällä katseella tuijottava suolapatsas, kädet retkottamassa rennosti näppäimistön päällä, ei ole reagoinut ulkoisiin ärsykkeisiin ainakaan 15:een viimeiseen minuuttiin. Hetken silmäyksellä näyttäisi kuin kaveri olisi työntouhussa, pitämässä hetken ajatustaukoa sähköpostiviestiä kirjoittaessa. Pitempään seuratessa on selvää, että aika on kulkenut rentun ohitse. Meille kaikille joissa nämä oireet on todettavissa pitäisi tarjota viikottaiset kofeiini-pistokset KELAn toimesta.

Mitä elintarvikkeiden tekstien kontrolloimiseen tulee, niin omasta mielestäni olisi paljon parempi, jos jäätelöpaketin kyljessä olisi teksti "sisältää teoriassa myös kevyttä rasvaa" tai "Maitotuotteet on terveellisiä"... tai jotain muuta aivan epäolennaista joka saisi mun omantuntoni voimaan paremmin. On ennemmin terveydelle haitallista edes mennä kauppaan jos kaikissa porkkanapusseissakin lukee "A-Vitamiinin liikakäyttö saattaa tuhota mielesi ja kehosi"...

Malli vauva, vai vauva-malli?

Ulkoisista avuista en pysty kuin omasta puolestani puhumaan, ja todennäköisesti jokainen isä sanoisi omasta lapsestaan samaa, Lotta-Livia on tietenkin maailman suloisin vauva! Mutta ehkä meidän nassukasta on kehkeytymässä mallimaailmaan uusi suomalainen komeetta, heti Suvi Koposen kannoille, elkeet ainakin on sen oloiset. Tässä ollaan viikon verran opeteltu sormien kurkkuun työntämistä. Tänään Livi onnistui siinä jo niin hyvin, että kun laskin nappulan lattialle ruokailun jälkeen, työnsi typsy saman tien sormet kurkkuun ja pulautti ylimääräiset ulos.

Hiljattain tapahtui muutakin mielenkiintoista. Toinenkin rakas lapsi tupsahti maailmaan: Nokia N800 Internet tablet on nyt saatavilla hyvinvarustelluista lelukaupoista.

Kehitystä tapahtuu myös muualla kodin elektroniikan langattomuudessa. Samassa CES-konferenssissa missä meidän internet tablet julkistettiin, näytettiin päivänvaloa myös toiselle laitteelle, jonka mielelläni näkisin oman olohuoneeni nurkassa. Hewlett Packard on väkertänyt 37'' television (HP SLC3760N) jossa on langaton internet verkko kiinteänä. Loistava idea! ...vaikka näitä ratkaisuja on tullut kyllä jo kokeiltua erillisinä komponentteina, saa nähdä kuka viimein keksii sen version jota voi oikeasti käyttää...

Vesipeto

Saatiin perjantaina lisää iloisia uutisia. Tampereen uintikeskuksesta soitettiin ja kerrottin, että meille olisi paikka vauvaunnissa. Arpaonni ei käynyt varsinaisessa arvonnassa, mutta kyllä paikka varasijaltakin kelpaa! Vauvauinti on sijoitettu lauantai-aamuun. Uimahallissa piti olla jo noin kello 7. Meidän perheen kellossa tuo aika on jotakuinkin keskiyö. Jos herätyskello herättäisi vahingossa tuohon aikaan viikonloppuna, niin herätyskello tuskin näkisi seuraavaa aamua...

Jollain tapaa me kuitenkin aamulla saatiin siirrettyä itsemme altaaseen. Unikin alkoi karista silmistä, kun istahti köllöttelemään 32 asteiseen veteen. Mutta viimeistään siinä vaiheessa tuli kiitos jaksamisesta, kun meidän pieni uimamaisteri alkoi kikattelemaan. Vesi tuntuu olevan Lotalle melkoinen ilonaihe. Hymy hyytyi nassukalta vasta kun tuli lähdön aika ja nostettiin vedestä pois... vaikka me oltiin vielä vedessä ohjatun ajan yli, noin 20min yhteensä. Tällä kertaa harjoiteltiin rinta- ja selkä-uintia. Uimaliikkeet tuntuu tulevan omituisen luonnollisesti ihmiseltä joka liikkuu vedessä.

Lotta-Livia on oppinut jo satunnaisesti ottamaan asioista kiinni kädellään. Mutta lempikamu on tullut joululahjaksi saadusta tontusta. Pimu ottaa tontusta aina kunnon halausotteen, jonka jälkeen alkaa kova tontun-lussutus.

Äippä ehkäisemässä naistentauteja... kuva on otettu vasemmalla kädellä, samalla kun ehkäisen sepelvaltimotautia viinilasillisella...

Täydellinen sydän

Lotta-Livia on alkanut vierastamaan sairaalatätejä. Neuvolatäti oli pelottava jo viikko sitten, tänään vierastettiin sydänpolin hoitajia. Tytöltä syntymän jälkeen löydetty aukko sydämen väliseinässä on mennyt umpeen. Lääkäri sanoi, että koko asian voi pyyhkiä pois Livin elämästä. Terve tyttö ja terve sydän!

Terve elämä on hurjan hieno asia! Päivälehdet ovat kirjoittaneet hiljan muutamasta terveyteen liittyvästä tutkimuksesta, joista meidän perhekin - mikäli minä pystyn asiaan vaikuttamaan - tulee ottamaan vaarin. Annals of Internal Medicine -lehdessä julkaistu tutkimus suosittelee siemailemaan viiniä päivittäin. Erityisesti miehet pystyy viinillä ehkäisemään tehokkaasti sydänsairauksia, varsinkin jos on taipumus korkeaan verenpaineeseen. Cancer Epidemiology Biomarkes & Prevention -lehdessä julkaistu tutkimus kohdistuu naisten rintasyövän ehkäisyyn. Rintasyövän yksi tehokas ehkäisytapa on liikunta, tutkimuksessa tarkennetaan minkä tyyppinen liikunta on tehokkainta. Tulokseksi saatiin, että kotityöt on paras tapa. Imuroiminen ja moppaaminen on tehokkaampaa kuin mikään muu vapaa-ajan liikunta.

Kerrassaan miellyttävä mielikuva, ja asiat paranee mitä vanhemmaksi Lotta kasvaa... Meillä on kaksi naista talossa ja vain yksi mies. Pidän tästä lähtien itsestäänselvänä, että meillä on siisti ja puhdas asunto! Menen kaatamaan itselleni lasin viiniä...

Lotta-Livian neuvolassa mitatut mitat viime tiistailta 10 viikon ikäisenä oli 59.7cm ja 5.615kg.

Istumaan

Lotta-Livia yrittää nousta istuun, päivä päivältä se saa itseään korkeammalle. Se vääntää suu mutrussa itseään pystyyn sylissä ja sitterissä. Mä en haluais ajatella nousemista tänään ja peilin mukaan näytän siltä kun musta tuntuu... Kävin vessassa ja pohdin ilmassa leijailevia pieniä kakki-hiukkasia, niitä jotka nenä aistii tuoksuna. Söin samalla purkkaa ja järkytyin ajatuksesta, että ne hituset saattaa tarttua purkkaani. Eli käytännössä jauhanko mä kirjaimellisesti pask** vessakäynnin jälkeen...

Tyttökerho heräämässä uuteen vuoteen:

Meidän suvun tuorein vaavi on Päivi-siskolla: