Vauvalla on jo nyt paljon enemmän tarvikkeita kuin meillä on talossa huonekaluja. No meillä ei ole huonekaluja... mutta vauvalla on kärryjä, kiikkutuoleja ja vaatekaapillinen jumppapukuja.
Lapsenkasvattajien yhteisöllisyys on ihailtavaa. Kaikki tuntuvat lahjoittavan tai lainaavan meille tavaraa kummemmin kyselemättä. Vauvalla on jo tällä hetkellä vaatteita enemmän kuin mulla on koskaan ollut, ja se suostuu käyttään niitä kuitenkin vain kuukauden elämästään... sitten tarvii hommata jo uusi satsi... Vähän niinkuin Hennallekin, enkä tarkoita raskausaikaa.
Omituista miten ihmiset alkavat suhtautua erilailla kun heille kertoo, että olemme raskaana. Tarkoitan lähinnä ihmisiä, jotka ovat jo lapsen itse maailmaan saaneet. He pitävät pienen tauon, katsovat säälivästi, odottavat edelleen hetken ja taputtelevat selkään, toivottavat onnea matkalle... Mulle tulee aina se olo, että he eivät odota, että me tullaan takaisin matkalta mille meidät ollaan lähettämässä.
Kämppä on meillä edelleen valmistumassa. Listat on suureksi osaksi paikallaan, liukuovet on tilattu, Henna sai maalattua vaatehuoneen. Huonekalujen kova metsästys on käynnissä huuto-netissä. Työ etenee hitaasti mutta yhtä varmasti kuin Helmisen Raimo kun sille kiakon tarjoo. Huomenna alkavat jalkapallon MM-kisat saatetaan kyllä kirjata jonkinlaiseksi hidasteeksi tälle projektille. Taitaa vaavikin tietää kisojen lähestyvän kun on niin innostunut asiasta.
"Jalkapallo ei ole osa elämää, Elämä on osa jalkapalloa"
- Vanha Brasilialainen sanonta
Meillä tuota sanaa toteutetaan käytännössä... tuo pieni elämä kun käyttää äitiään jalkapallona.
Meidän uudet vaunut:
3 kommenttia:
Vitsi, kylläpäs hienot citymaasturit saitte! Basistillakin on uudet vaunut, mutta niillä kärrätään lähinnä makkaraa ja kasvisvartaita.. :) Niistäkin kyllä masut kasvavat!
Viikkoja 22+6, pullukan omat kommentit =)
Eipä olisi uskonut, miten paljon liikettä 25cm:n, 400g:n rääpäle saa aikaan. Kaikkein aktiivisin mellastusaika tuntuu olevan illalla meikän nukkumaanmenon aikoihin, eli klo 22 ja 23 välillä. Eikä sekään ainakaan menoa hiljennä, kun isä sen kanssa rupee leikkimään. Sillon heiluu vaavin kädet ja jalat, puhumattakaan äidin mahasta. Monta kertaa on isä saanutki potkuista leukaansa, mutta ei vieläkään ole opikseen ottanut. Taitaa vaavi tietää, että nyt kannattaa potkia varastoon ahtaamman ajan varalle...
Nimee olla mietitty jo pidemmän aikaa, mutta vaavi taitaa haluta olla pottu /Vili-Pertti, kun ei meille ole ehdotustaan vielä jättänyt.
Vatsalla nukkuminen onnistuu edelleen, mutta eipä vissiin kovinkaan kauaa. Painoa on kertynyt mullekin mukavasti, ja ruoka maittaa edelleen vähän väliä. Jos ruokaa ei oo (vaikka kaikki on vieläkin mun omaisuutta jääkaapissa), ja nälkä yllättää, tulee iso kiukku ja paha olo. Isäkin saa siitä aina osansa, ja siitä tietoisena vie mut aina heti(!) syömään tarpeen vaatiessa.
Vatsa on pieni moneen muuhun odottajaan verrattuna (joilla raskaus on yhtä pitkällä). Se on kait hyvä juttu, tai niin olen antanut itseni ymmärtää. Vielä ei kukaan ulkopuolinen ole rohjennut kysyä, että olenko raskaana, ja moni mut tuntevakin on yllättynyt uutisen kuullessaan. Omat vaatevarastot on kuitenkin huvenneet huomattavasti, elän nyt kati-sissin ja äitini kuteilla. Se on toisaalta ihan kivaa, vaihtelu virkistää, eikä lompakkokaan (edes Jussin) ole asiasta kärsinyt.
Työrupeemankin alkaa hellittään, ja Kelan kuviot selviään vihdosta viimein. Elisan työt on kahden viikon päästä tällä erää tehtynä, Plenwarella ne jatkuu 6.9. asti.
Kodin kun sais vielä kondikseen, niin sitten olisi kiva ryhtyä hoitamaan tällä hetkellä ainoota virkaansa, odotusta
viikot oli muuten 23+6, menin ittekin sekasin...
Lähetä kommentti