torstaina, maaliskuuta 29, 2007

Nyörit

Kasvatus on haastavaa työtä. Ratkaisut mitä minä teen vaikuttaa Lotta-Livian elämään ja todennäköisesti hänenkin jälkipolviin. Yritän tietenkin parhaani jotta Lotta-Livia oppisi asiat siten, että hän saisi ongelmattoman, hymyilevän ja positiivisen tulevaisuuden. Mutta mitä teen kun olen oppinut ymmärtämään, että mulla ei olekaan vastausta kaikkeen... Tämä tiedonmurunen selvisi mulle, kun Henna totesi, että mun kengän nauhojen sitomistekniikka on väärä.

Tähän asti olen kuvitellut, että tarralenkkareiden jälkeen en ole onnistunut ostamaan sellaisia kenkiä joissa nauhat pysyisi kiinni. Kuljen jatkuvasti kaupungilla ja työpaikan käytävillä kengän nauhat auki. Se sinänsä ei ole pinnaani erityisesti venyttänyt, mutta jatkuvasti törmään ventovieraisiin "ystävällisiin" ihmisiin jotka varoittavat mua avoimista nauhoista. Joka kerta teksi mieli vetää kengistäni nyörit irti ja sitoa tuo tuttavallinen ihminen kiinni meidän "hajuttomaan" vaipparoskikseen... tosin jannu varmasti pääsisi irti ennen kuin olisin kerinnyt kääntää selkäni.

Jos Hennaa ei olisi, olisin todennäköisesti elänyt tämän elämän löytämättä kenkäparia jonka nauhat pysyisi kiinni. Olisin myös opettanut Lotta-Livialle tämän tavan... ja tuskin hänkään olisi kenkiä löytänyt.

Kertaakaan en ole vielä nauhojen auki olon vuoksi kuitenkaan kaatunut! Tietäkää se, te kaikki huomauttelijat! ...toisin kuin Toijalan rautatie-aseman junanohjausta hoitava tietokone, joka kaatui tiistaina ja seisotti meidän Pendolinoa 50 minuuttia ja lisäsi taas yhden lisäsyyn VR-myöhästely-syiden listaan.

Lotta-Livia paketoimassa Vancouverin kamulle pakettia:

Tampereen uintikeskuksen vesipeto:

Raipe ja Lotta-Livia liikkuu kummatkin tähän vuodenaikaan vain rollaattorilla:

Sohvaperuna:

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

Luontoäiti

On itsestään selvää, että naisilla on leveämpi lantio verrattuna miehiin, jotta he pystyvät synnyttämään lapsia. Luonto on hoitanut lapsille myös ruokailun helposti äitinsä kautta. Fysiologisia itsestäänselvyyksiä jotka liittyvät tähän samaan asiaan on helppo huomata muitakin. Henna herää öisin syöttämään lasta vaistonvaraisesti jo ennen kun lapsi edes huomaa, että sen on nälkä. Minä heräisin todennäköisesti vasta, kun napero olisi turhautunut huutamaan, jonka seurauksena päättänyt opetella käveleen, kiivennyt meidän sänkyyn ja olisi hakannut mua puoli tuntia tuttipullolla takaraivoon.

Naisten lanteet eivät ole ainoastaan leveät synnytystä varten. Luuston rakenne on lonkkaluun yläosasta sen kaltainen, että siinä on lapselle luonnon järjestämä nojatuoli. Siinä istuessaan lapsi kykenee vaivatta jakamaan oman painonsa kannateltavaksi suoraan äidin jaloille, sekä tarvittaessa puristelemaan itsellensä safka mamman nisästä. Miesten lantion luusto ei pysty edes pitämään housuja ylhäällä. Sen lisäksi isälle saatetaan diaknosoida lapsen kantelun seurauksena vauvakyynerpää-oireyhtymä. 7kg:n painoisen naperon kannattelu käsivarrella ei ole kevyttä hommaa. Eikä ole kevyttä se työkään millä nuo kilot Liville on saatu kerrytettyä... tai ainakaan meistä toisen osalta. Toinen alla olevista kuvista on Äidin syöttämä Lotta, toinen Isän...

maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Punahilkka ja iso paha susi

Lotta-Livian viikolla sairastettu flunssa alkaa oleen jo täysin ohi. Lauantaina jätettiin kuitenkin vielä vauva-uinti väliin.

Sunnuntai vietettiin Karunan muorilassa. Lotta-Livia onnistui saamaan itselleen täydellisen päivän. Anneli-muorille ei tarvinnut kuin nikata hiukan silmää ja näyttää ikeniä, niin johan taas löytyi voimia hyppyyttää. Muorilan koira Roki oli selkeästi tietoinen pienestä lapsesta. En ole koskaan nähnyt puudelia joka suhtautuu lapseen noin lempeästi. Roki ujelsi myötätunnosta kun Livi itki, kun tyttö vietiin ulos vaunuihin nukkumaan niin Roki istahti viereen vahtimaan. Kun Lotalle pääsi kurat housuun, niin Roki oli ensimmäisenä paikalla huolehtimassa että asia huomataan... vaikka tässä yhteydessä ei kyllä tarvinnut olla koiran hajuaistia, että sai selville mitä tapahtui.

Lotta tervehti Rokia taputtamalla nenän päähän, hiukan niinkuin sanoen, että "sinä hauva se joudut vetämään mua ensi talvena pulkassa. Minä pidän hännästä kiinni ja sinä juokset lujaa!"