Pommikarnevaali

Vuodenvaihde lähestyy ja on aika kullata mennyt vuosi ja sen tapahtumat muistiin. Jotkut vuodet on olleet hankalampia kullattavia, mutta tätä mennyttä vuotta ei ole kovin hankala painaa muistiin yhtenä parhaimmista! On edelleen omituista, että meillä on perheessä uusi ihminen. Kummatkin meistä on sanonut aina silloin tällöin heräävänsä jostain todellisuuteen ja huomaavansa uudelleen, että meillä on lapsi. Se pääsee välillä unohtumaan... niin hullulta kuin se kuulostaakin. Toistaiseksi nuo unohdukset ovat hetkellisiä, mutta aina joskus kuullaan tarinoita vanhemmista jotka ovat unohtaneet lapsensa kerhoon, kouluun, leluosastolle... satunnaisesti isätkin unohtuu leluosastolle, mutta se on toinen juttu, ja siitä saa kärsiä ainoastaan pankkitili.

Unohtelu, tai sen kaltaiset oireyhtymät on nyt määritelty Microsoftin toimesta. Windowsin palomuuriasetuksista löytyi "automaattinen tietokalastelun torjuntasuodatin". Minä uskon, että silloin kun mun aivot alustettiin toimintakuntoon, niin tuo asetus jäi valituksi. Se ilmenee näkyvästi esimerkiksi niissä tilanteissa kun Henna koittaa selittää päivän tapahtumia ja mulla on jotain tärkeämpää tekemistä. Pystyn osallistumaan omasta mielestäni sujuvasti keskusteluun, vaikka keskitynkin johonkin toiseen tärkeään asiaan, kuten uuden kännykän soittoäänen valitsemiseen. Tietokalastelun toimintasuodatin näissä tilanteissa estää Hennan pääsyn liian syvälle mun ajatuksiin, että sille selviäis mun ajatusten todellinen kohde... Yleensä suodatin toimii... tai ainakin joskus on toiminut... on on... Ainakin siihen asti kun Henna kysyy, että hainko Lotta-Livian mummilasta niinkuin hän pyysi...

Tänään Lotta unohti housunsa johonkin ja siitä riitti juttua uudelle joululahjaksi saadulle hauvalle:

Joulurauhaa!

Joulurauha julistetaan huomenna aamupäivällä. Toivottavasti Känkkäränkkä ymmärtää mennä mussuttaan rusinoitaan vaikka omaan nimikkobaariinsa www.kankkarankka.com. Ei sillä, että pieni paha noita meillä kovin paljoa olisi viihtynyt. Itse asiassa Lottis on joka päivä iloisempi ja meillä kaikilla synkkaa jo kohtalaisen hyvin, tiedetään mistä puristaa jos naama muuttuu punaiseksi. Tiede-lehti kirjoitti hiljattain vapaasta tahdosta, tai siihen liittyvistä ongelmista. Vapaan tahdon olemassaolo kumottiin muun muassa sillä, että tapahtumat pystytään laskennallisesti todistamaan jos tiedetään kaikki muuttujat. Fysiikassa opiskeltiin aikoinaan, että jos tiedetään kappaleen liike-energia ja suunta tietyllä hetkellä, saadaan laskennallisesti selville missä tuo kappale on jollain toisella määritellyllä hetkellä. Tämä toimii suljetussa järjestelmässä täysin oikein. Jos muuttujia lisätään, kitka, ilmanvastus jne. niin lasku muuttuu hankalammaksi. Jos muuttujia on vielä enemmän... Vaihdetaan tapaus ihmiseen, eli jos tiedetään ihmisen sijainti tietyllä hetkellä ja tiedettäisiin ympäristön muuttujat oikein, pitäisi pystyä laskemaan mitä ihminen seuraavaksi tekee.

Lotta-Liviasta olen oppinut jo tuntemaan kaavan. Mitataan esimerkiksi iloisuutta. Ympäristön tekijät pystytään minimoimaan, esimerkiksi kytkemällä Lissu sitteriin kiinni. Olen päätynyt seuraavaan kaavaan. Muuttujat ovat: Väsymys, nälkä, kylmä, märkä, ilmavaiva, ja tekijä X... Tekijä-X:n nimeän vaikka känkkäränkkämuuttujaksi. Alla on esitetty kaavio jossa nämä muuttujat ovat määritelty piiraskaavioon. Kun asettaa jokaisen tunnetun muuttujan (väsymys, nälkä, jne.) kaavioon, syntyy lopulta kuvio, jonka pinta-alan koon mukaan määräytyy Lotta-Livian olotila. Ylemmässä kaaviossa pinta-ala on niin suuri, että itku on todennäköistä. Alemmassa kaaviossa Lili on pieraissut, eli ilmavaiva-tekijä on pienempi haitta, jolloin pääsee tarkastelemaan todennäköisesti hymyilevää tyttöä.

Känkkäränkkämuuttuja on hankala tapaus. Jostain määrittämättömästä syystä, vaikka kaikki olisi hyvin, saattaa itkua silti esiintyä. Jatkan selvitystyötä mistä tämä epäsäännöllisyys johtuu... Mutta varmaa on, että muuttuja pienenee sitä enemmän mitä kauemmin kaikilla alueilla pysytään "vihreällä".

Blääh...

Toinen päivä töissä... tänään mennään vielä illalla soitteleen bändin kanssa Viialaan. Kahteen päivään olen saanut viettää aikaa Lotan kanssa yhteensä noin tunnin verran... Onkohan se jo unohtanut mut...

Perskule

Tissivastaavan apulaisen uutisia: Meillä valvotaan öisin kello 5:een, kakkaa ei tule enää kuin joka kolmas päivä (kaikille huolestuneille kerrottakoon, että tämä ei vähennä kakkajuttujen määrää) ja posket leviää edelleen.

Lili on suurimmaksi osaksi tyytyväinen oloonsa, vuorokausi ei vain oikein osu sille paikalle Lissun kellossa johon yhteiskunta sen vaatisi osuvan. Me vanhemmat ollaan suhtauduttu asiaan ihan rennosti, eikä isoja kirosanoja ole tarvittu. Mutta itseäni huolettaa mitä kirosanoja sitten voi käyttää kun niitä tarvitsee. Lasta pitää oman henkisen terveytensä ja käytöstapojen kannalta suojella kielisaasteelta. Toisaalta meillä suomenkielessä, kirosanojen kultamaassa, on asiat melkoisen hyvin. Tunnetuista vahvoista kirosanoista pystyy helposti muokkaamaan paremmin sulatettavia, hauskoja, mutta silti purevia tunteen ilmaisuja. Persana, jukupentele ja tikku ajaa asiansa voimasanoina helposti. Jopa sanan "traktori" saa kuulostamaan jykevältä kun tarpeeksi pärryyttää ärrää. Kiellettyjen sanojen listalle puolison opastamana kuuluu myös perse, pieru ja paska. Tämä asettaa haasteita kakkajuttujen kertomiselle, ja päätin yrittää ottaa käyttöön termit papanaluukku, paukku ja ruskea-ainesosa.

Kirosanat tunnetusti vahingoittavat lasta ja ympäristöä. Ihmetyttääkin, että yhteiskunnan varoja ei käytetä perustamaan tukiryhmiä lapsille, jotka ovat vahingossa eksyneet kello kymmeneltä illalla katselemaan suomalaista draamaa telkusta. Kaikenlaisia hoitoloita ja auttavia puhelimia on, mutta ei tätä vitsausta vastaan. Vanhemmat koittavat suojella lastaan tarkkaavaisesti, että tämä kielisaaste ei pääsisi livahtamaan lapsen korvista sisään. Vanhempien valppaudesta asiaan liittyen voidaan päätellä, että saaste vaurioittaa selkeästi enemmän lapsen terveyttä verrattuna esimerkiksi kuran syömiseen kaupungin katuojista.

Lotta-Livia laittamassa isälle ruokaa:

Hymytyttö

Edellisestä kakkijutusta on kulunut sen verran aikaa, että nyt viimeistään on aika kertoa uusi. Harmittavasti meidän kakkikerrat on vähentyneet. Nykyään ainoa meidän perheessä joka käy kakkos-hädällä useammin kuin kerran päivässä olen minä itse... aamu- ja iltakahvin jälkeen... ei siitä sen enempää. Mutta Lotta on eri juttu. Se aikaisempi normaali 5-kertaa päivässä on vaihtunut kerran kahteen päivään. Siinä ei ole mitään pahaa sinänsä, mutta kun jätteen ja syödyn ruoan määrä ei ole vähentynyt samassa suhteessa... niin seuraukset on mieltä järkyttävät. Vaippamalli jouduttiin vaihtamaan Pampersista Lidlin vaippoihin. Lidlin vaipoissa on se hyvä puoli, että ne pussittaa takamuksesta enemmän... jöötille jää tilaa paremmin. Sen lisäksi kävin ostamaan talikon ja lumilapion, joilla siivoan aluksi isoimmat pois ennen kun saan vaavin pylly esiin pesua varten.

Lotta-Livia on oppinut nauramaan ja jokeltelemaan ihmisille ja asioille. Typsyllä on suu maireassa hymyssä aika usein. Isän näkökulmasta hymy on hiukan mieltäkuohuttava asia. Sydän lämpiää sulaksi joka ainut kerta kun saa hymyn tyttäreltä... toisaalta jos typsy ymmärtää hymyn voiman se saattaa oppia myös käyttämään sitä väärissä paikoissa.

Ristiäisten kuva-albumi

Nyt on käyty kaikki ristiäiskuvat läpi. Parhaat kuvat on valikoitu ja albumi löytyy osoitteesta: http://www.elisanet.fi/jussi/WEB_ALBUM/

Pidän kuvia netissä nyt ainakin tän kuukauden, käykää kopioimassa kuvat itsellenne jos haluatte. Me todennäköisesti teetetään kuvia omaan "oikeaan" albumiimme tässä joulun alla. Joten voitte myös ilmoittaa meille mitkä kuvat haluatte teettää itsellenne, niin voidaan kulujen säästämiseksi teettää niitä useampi samalla kertaa.