Lili on suurimmaksi osaksi tyytyväinen oloonsa, vuorokausi ei vain oikein osu sille paikalle Lissun kellossa johon yhteiskunta sen vaatisi osuvan. Me vanhemmat ollaan suhtauduttu asiaan ihan rennosti, eikä isoja kirosanoja ole tarvittu. Mutta itseäni huolettaa mitä kirosanoja sitten voi käyttää kun niitä tarvitsee. Lasta pitää oman henkisen terveytensä ja käytöstapojen kannalta suojella kielisaasteelta. Toisaalta meillä suomenkielessä, kirosanojen kultamaassa, on asiat melkoisen hyvin. Tunnetuista vahvoista kirosanoista pystyy helposti muokkaamaan paremmin sulatettavia, hauskoja, mutta silti purevia tunteen ilmaisuja. Persana, jukupentele ja tikku ajaa asiansa voimasanoina helposti. Jopa sanan "traktori" saa kuulostamaan jykevältä kun tarpeeksi pärryyttää ärrää. Kiellettyjen sanojen listalle puolison opastamana kuuluu myös perse, pieru ja paska. Tämä asettaa haasteita kakkajuttujen kertomiselle, ja päätin yrittää ottaa käyttöön termit papanaluukku, paukku ja ruskea-ainesosa.
Kirosanat tunnetusti vahingoittavat lasta ja ympäristöä. Ihmetyttääkin, että yhteiskunnan varoja ei käytetä perustamaan tukiryhmiä lapsille, jotka ovat vahingossa eksyneet kello kymmeneltä illalla katselemaan suomalaista draamaa telkusta. Kaikenlaisia hoitoloita ja auttavia puhelimia on, mutta ei tätä vitsausta vastaan. Vanhemmat koittavat suojella lastaan tarkkaavaisesti, että tämä kielisaaste ei pääsisi livahtamaan lapsen korvista sisään. Vanhempien valppaudesta asiaan liittyen voidaan päätellä, että saaste vaurioittaa selkeästi enemmän lapsen terveyttä verrattuna esimerkiksi kuran syömiseen kaupungin katuojista.
Lotta-Livia laittamassa isälle ruokaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti