Turhuuksia

Jalkapalloilu on elämää suurempi laji. Se herättää tunteita joita on vaikea selittää. Tanska-Ruotsi ottelussa kentälle syöksynyt katsoja yritti selittää tuomariin kohdistunutta päällekarkausyritystään näin "En ollut oma itseni. Olin juonut 15-20 olutta päivän aikana. En tiedä, mitä tapahtui."
(www.sportti.com/uutinen.asp?CAT=3-3&ID=108039)
Minä olen kokeillut tuota selitystä itsekin, kokemusta rikkaampana voin sanoa, että ei toimi... Mutta sinänsä lausunto osoittaa yksilön selkeää katumusta... kieltämällä että periaatteessa itsellä oli mitään tekemistä tapahtuman kanssa, tai jos oli, niin ainakin se oli alkoholin vika.

Lotta-Livia on kiinnostunut jalkapallosta, tai palloilusta. Pallo on kiva kun se on pyöreä ja sitä on hauska potkia ja käsitellä, kun se aina pomppii karkuun. Toivottavasti kiinnostus lajiin säilyy, mutta enemmän urheilullisena harrastuksena kuin katsomon puolella.

Olen aina ajatellut, että lapset on luojan lykky kotitöiden vähenemisen kannalta. Oikeanlaisella kasvatuksella ja arvoilla lapsista kasvaa kotiapulaisia, jotka lopulta hoitavat kodin kun minä keskityn jalkapallon pelaamiseen... playstationilla. En ole kuitenkaan enää varma haluanko kulkea tätä polkua. Työkaveri kertoi perheestään kuulumiset, 5v poju oli pessyt isän auton hiekkavedellä... auton uudelleen maalaus on varattu. Ehkä on parempi, että napero ei auto meitä niin paljon kotitöissä, jääkööt ennemmin tekemättä, saanpahan siten pleikkaripeleihin kaverin.

Lotta-Livia yrittää karata vankilastaan: