Vesipeto

Saatiin perjantaina lisää iloisia uutisia. Tampereen uintikeskuksesta soitettiin ja kerrottin, että meille olisi paikka vauvaunnissa. Arpaonni ei käynyt varsinaisessa arvonnassa, mutta kyllä paikka varasijaltakin kelpaa! Vauvauinti on sijoitettu lauantai-aamuun. Uimahallissa piti olla jo noin kello 7. Meidän perheen kellossa tuo aika on jotakuinkin keskiyö. Jos herätyskello herättäisi vahingossa tuohon aikaan viikonloppuna, niin herätyskello tuskin näkisi seuraavaa aamua...

Jollain tapaa me kuitenkin aamulla saatiin siirrettyä itsemme altaaseen. Unikin alkoi karista silmistä, kun istahti köllöttelemään 32 asteiseen veteen. Mutta viimeistään siinä vaiheessa tuli kiitos jaksamisesta, kun meidän pieni uimamaisteri alkoi kikattelemaan. Vesi tuntuu olevan Lotalle melkoinen ilonaihe. Hymy hyytyi nassukalta vasta kun tuli lähdön aika ja nostettiin vedestä pois... vaikka me oltiin vielä vedessä ohjatun ajan yli, noin 20min yhteensä. Tällä kertaa harjoiteltiin rinta- ja selkä-uintia. Uimaliikkeet tuntuu tulevan omituisen luonnollisesti ihmiseltä joka liikkuu vedessä.

Lotta-Livia on oppinut jo satunnaisesti ottamaan asioista kiinni kädellään. Mutta lempikamu on tullut joululahjaksi saadusta tontusta. Pimu ottaa tontusta aina kunnon halausotteen, jonka jälkeen alkaa kova tontun-lussutus.

Äippä ehkäisemässä naistentauteja... kuva on otettu vasemmalla kädellä, samalla kun ehkäisen sepelvaltimotautia viinilasillisella...