Pikajuna Meksikon

Tähän päivään mennessä tämän vuoden puolella olen viettänyt pikaisten laskelmien mukaan 21 työpäivää Helsingissä. Tämä tarkoittaa noin neljääkymmentä junamatkaa. Eli olen viettänyt aikataulun mukaan noin 55 tuntia junassa puolentoista kuukauden aikana. Junamatkat Helsinkiin on tuonut positiivisia puolia mukanaan, mulla on säännöllinen työaika. Pendolino lähtee ja saapuu aikataulun mukaan.

Mutta kuten säätiedotuksista on viime aikoina huomattu, kasvihuoneilmiö on toistaiseksi peruutettu huonon kelin vuoksi. Kovat pakkaset näkyy VR:n palveluissa siten, että olen saanut heittää romukoppaan työajan säännöllisyyden ja todellisuudessa tuo edellämainittu 55 tuntia on jotain ihan muuta. Junat lähtee aamulla - jos lähtee - ja paluumatka käynnistyy iltapäivällä. Se mihin ja milloin paluumatka päätyy on aina yllätys...

Tähän mennessä meille matkustajille ilmoitettuja syitä junan myöhästymisiin ovat olleet enemmän ja vähemmän pakkasesta johtuvia:

"Konduktööri ei ole ilmoittautunut Junan kuljettajalle"
"Emme ole löytäneet vielä junalle kuljettajaa"
"Ovet eivät sulkeudu/avaudu oikein"
"Junan vaunujen numerotauluissa ongelmia"
"Muusta liikenteestä johtuen emme pääse ajamaan täyttä matkanopeutta"
"Ajamme junan vaunut kahdessa osassa perille, joten jälkimmäiset vaunut myöhästyvät."
"Tekninen ongelma"
"Lähtölupaa ei ole annettu valvomosta"

Sinänsä positiivinen juttu, että VR todellakin tuntuu näkevän vaivaa erilaisten syiden keksimiseen. Kun minä myöhästyn normaalina päivänä töistä, olen koittanut selitellä sitä aina niillä kahdella vakiosyyllä... kello ei herättänyt, tai kävelin työpaikan ohi sumussa... tuo jälkimmäinen menettää helposti uskottavuutensa mikäli ulkona on -33 astetta pakkasta. Joten yleensä turvaudun ensimmäiseen. Lotta-Livian syntymän jälkeen olen tietysti voinut laajentaa omaa syy-kategoriaani. Livi kelpaa toistaiseksi syylliseksi lähes kaikkeen, tällä hetkellä se ei vielä osaa kertoa totuutta, korkeintaa se katsoo suurilla silmillään, tunkee käden suuhunsa ja kuolan seasta mumisee jotain omituista.


Lotta jumppaa vatsalihaksiaan kuin huippu-urheilija. Saksiliikkeitä (jalat ja kädet kattoa kohti), toistuvia hartioiden nostoja lattiasta, staattista vatsalihaksien jännitystä... kaikkea tätä tehdään useita kymmeniä kertoja päivässä. Tytöllä on ilmeisesti selkeä tavoite päästä istumaan. Ja typy istuukin jo, jos me se sallittaisiin. Ranka tuskin on tarpeeksi vahva vielä ja tuon näkee istuma-asennosta. Lihas treeniä jatketaan edelleen, muutoksia tilanteeseen on tällä vauhdilla pian odotettavissa.