Nyörit

Kasvatus on haastavaa työtä. Ratkaisut mitä minä teen vaikuttaa Lotta-Livian elämään ja todennäköisesti hänenkin jälkipolviin. Yritän tietenkin parhaani jotta Lotta-Livia oppisi asiat siten, että hän saisi ongelmattoman, hymyilevän ja positiivisen tulevaisuuden. Mutta mitä teen kun olen oppinut ymmärtämään, että mulla ei olekaan vastausta kaikkeen... Tämä tiedonmurunen selvisi mulle, kun Henna totesi, että mun kengän nauhojen sitomistekniikka on väärä.

Tähän asti olen kuvitellut, että tarralenkkareiden jälkeen en ole onnistunut ostamaan sellaisia kenkiä joissa nauhat pysyisi kiinni. Kuljen jatkuvasti kaupungilla ja työpaikan käytävillä kengän nauhat auki. Se sinänsä ei ole pinnaani erityisesti venyttänyt, mutta jatkuvasti törmään ventovieraisiin "ystävällisiin" ihmisiin jotka varoittavat mua avoimista nauhoista. Joka kerta teksi mieli vetää kengistäni nyörit irti ja sitoa tuo tuttavallinen ihminen kiinni meidän "hajuttomaan" vaipparoskikseen... tosin jannu varmasti pääsisi irti ennen kuin olisin kerinnyt kääntää selkäni.

Jos Hennaa ei olisi, olisin todennäköisesti elänyt tämän elämän löytämättä kenkäparia jonka nauhat pysyisi kiinni. Olisin myös opettanut Lotta-Livialle tämän tavan... ja tuskin hänkään olisi kenkiä löytänyt.

Kertaakaan en ole vielä nauhojen auki olon vuoksi kuitenkaan kaatunut! Tietäkää se, te kaikki huomauttelijat! ...toisin kuin Toijalan rautatie-aseman junanohjausta hoitava tietokone, joka kaatui tiistaina ja seisotti meidän Pendolinoa 50 minuuttia ja lisäsi taas yhden lisäsyyn VR-myöhästely-syiden listaan.

Lotta-Livia paketoimassa Vancouverin kamulle pakettia:

Tampereen uintikeskuksen vesipeto:

Raipe ja Lotta-Livia liikkuu kummatkin tähän vuodenaikaan vain rollaattorilla:

Sohvaperuna: