Luonnonlakeja

Christian Doppler keksi aikoinaan meille lain, jonka mukaan muun muassa ääniaaltojen kuva vaihtelee riippuen onko itse liikkumassa ääntä kohden vai äänestä pois päin. Tästä laista on helppo järjestää kokeellinen todistus, jossa liikuttelemme lain määreen sijaan itse äänilähdettä. Mittalaitteistoksi käy hyvin omat korvat, tulos on selkeästi havaittavissa. Koe-kappaleeksi otetaan yksi rääkyvä vaavi. Kun nappula liikkuu satunnaisella heilahdusliikkeellä kuulijan pään oikealta puolen vasemmalle, tai päinvastoin, voidaan havaita rääynnässä selkeä sävyero, riippuen siitä onko vaavi tulossa vai menossa. Koe pitää suorittaa jokseenkin nopeasti, usean peräkkäisen toiston seurauksena saattaa koe keskeytyä koe-kappaleen rauhoittumisen seurauksena.

Mitä iloa on kotitekoisesta orjatyövoimalla toimivasta mini-särkänniemestä, jos ipana ei viitsi edes pysyä hereillä kun sitä retuutetaan...? Meille neuvolan-täti opasti erilaisia vaavin-heilutus tekniikoita, joilla helpotetaan ilmavaivoja ja muita satunnaisia ärsykkeitä. Neuvolan-täti näytti olevan oikeassa, sen lisäksi että vaavi yleensä rauhoittuu kun sitä pyörittää, se satunnaisesti myös nukahtaa liikkeeseen.

Tänään tuli kaksi viikkoa pientä elämää täyteen. Sen kunniaksi nassu näytti meille uuden tempun, pää nousee jo ilman apunaruja melko jäntevästi. Ihan salaa vaavi ei ole päässyt temppua harjoittelemaan, mutta me esitettiin Hennan kanssa silti yllättyneitä, ihastuneita ja söpötteleviä vanhempia. Koitetaan olla kannustavia elämän haasteissa, sano...

Kakkajuttu

Tytöllä on loistava ruokahalu. Suora yhteys ruoan sisään menevälle määrälle on valtava vaippakasa meidän eteisessä, täynnä bioenergiaa. Lähdetäänpä työstämään tuota vaipantäytettä yhdessä pienen tarinan kera. Kaikki alkaa ruokailun yhteydessä, kun ensimmäinen rinnallinen on siirretty vatsaan, vaavi vetää täysin rennoksi. Eikä mitenkään normaalirennoksi, vaan sellaiseksi miltä voisi kuvitella non-REM unen syvimmässä vaiheessa olevan rotunsa löysimmän laiskiaisen poskella roikkuvan kuolatipan näyttävän. Tuota kun on kestänyt hetken, tyttö nostaa toista kulmakarvaansa, pitäen silti silmät kiinni... päästää elämää suuremman pierun, miksei vähän rappaustakin... virnistää leveästi, mutta vain toisella suupielellään. Saman virnistyksen miltä Tony Halmeen tapaisen ison körilään itsevarma, ylväs ja ivallinen virne näyttää. Toisaalta samanlailla mitä kuka tahansa tosimies tekisi reilun suolikaasun päästön jälkeen. Tyttären Äiti katsoo lastaansa tuolla pienellä hetkellä kuin rakkainta nallenpentua joka on juuri suorittanut jotain mistä kaikki muut äidit voi vain olla kateellisia. Mutta mitä siinä on eroa, että sen tekee Vaavi... Tuo tarina on totta myös meidän toiselle perheenjäsenelle. Mulle itselleni. Mutta minä en saa ylpeitä katseita, mutrusuuta, hellittelyä ja söpö-sanoja... Silti kaikki on näemmä ohjelmoitu meihin jo pienenä.

Meillä oli eilisellä vaavin ensimmäinen merkkipaalu, ensimmäinen viikko takana. Sen kunniaksi menen vaihtamaan ipanalta vaipat. Meillä on vaavin kanssa aina kisa, katsotaan kumpi kestää pitempään irvistämättä...

Alla on kuva varo-asennosta joka on opittu ilmeisesti Kati-tädiltä. Jos nassukalla on tuo asento ja yrität mennä nuuhkimaan vaippoja, tai muuten vain leperteleen vauvakielellä sopimattomia, niin saman tien tulee vasurista nekkuun.

Tamperelainen

Lääkärin papereissa se nyt lukee virallisesti: "Morottaa normaalisti". Mietin mitä muut vaihtoehdot on... Päädyin tulokseen, että asteikko on todennäköisesti seuraava:
1) Vaikeasti Turkulainen
2) Lievää Turkulaisuutta, satunnaisesti morottaa
3) Morottaa normaalisti
4) Juti

Lääkärien tutkimusten perusteella kuulossa ei pitäisi olla vikaa, mutta huolestuttavia merkkejä on ilmassa. Hamsteri pitää selkeästi isänsä laulusta. Henna työsti mulle lastenlaulukirjan äitiyslomalla ja ollaan sitä selattu läpi iltasin kun ollaan hereillä vaavin kanssa samaan aikaan.

Aikasemmin juttelin evoluutiosta, näyttää siltä että meidän Hamsterilla on kehittynyt erityinen taito varastoida poskiinsa maitoa. Taito on hyödyllinen eritoten silloin, kun vanhempien ruokapalvelu ei kykene tarpeeksi nopeisiin toimituksiin. Tämä selittää myös tytön pingispallon kokoiset posket.

Ohessa kuva poskista, vietän viidettä kohdun ulkopuolista päivääni. Sain ensimmäisen puhelimeni Jannelta, Sirpalta ja Atelta.

Syöjätär

Meillä on rauhallinen tyttö. Mistään muusta ei ole nuristu... hik... kun ruoan puutteesta... hik... Päälle maiskutellaan ja hik.... hikotellaan. Mutta vain jos maitoo on tarpeeksi. Paikallinen hotelli ei saa meiltä kovin montaa tähteä ruoan määrästä. Ensin tyhjennetään äiti, sitten siirrytään muihin äiteihin ja tyhjennetään ne. Sairaala-täti määräsi tutkimuksiin ja näytteiden ottoon, kun ei uskonut, että voi olla enää nälkä. Näytteiden oton jälkeen typsy sai taas lisää ruokaa, rauhoittui... hik... ja alkoi nauttia...hik... olostaan.

Meillä on käynyt paljon vieraita katsomassa. Kiitos kaikille teillekin, jotka ovat eläneet meidän mukana näitä päiviä etäämmältä.

Rosa munda

Tässä pikaisia kuvia upeasta päivästä 17.10.! Tyttö sai saman syntymäpäivän kuin meidän kummipoikamme Atte. Onnea molemmille! Tarkka syntymäaika oli klo12.06. Painoa oli 3860g ja pituutta 50cm. Nauhotin vaavin ensimmäisen rääkäsyn: aanite.mp3 ...Ainoa millä näyttää toimivan tuo äänite on, että tallentaa sen ensin ja soittaa vasta siitä tallennetusta tiedostosta. Eli klikkaa hiiren oikealla nämiskällä linkkiä ja valitse "tallenna nimellä", tai "Save link as...". Nää mun selaimet ei näytä osaavan arvata millä ohjelmalla se pitäs soittaa...

Kirjahyllypäivä

Pitääkö Hennan uni paikkansa...? Kirjahylly pitäisi saapua tänään klo 14-19 välissä. Henna näki aikasemmin unta, että kun hylly on paikallaan, me lähdetään synnytykseen.

Kun kello tänään herätti aamuun mietin autuaasti, että saan käyttää vielä muutaman torkkuhälytyksen ennen kun tarvii nousta. Töissä ei ole aamupalaveria. Henna kuitenkin oli eri mieltä ja kuiskasi korvaan, että on supistellut jo kolme tuntia... Vaikutti olevan hyvin pahoillaan kun käänsin kylkeä, huokasin ja otin torkun pois herätyskellosta. Tavallaan vissiin sanoen: "Pahoittelen yö-uniesi kannalta, mutta meillä taitaa olla synnytys edessä...". Saat ollakin pahoillasi... seuraavien 20 vuoden yö-unien edestä...

Supistukset on vielä kuitenkin niin vähäisiä, että ne ilmeisesti saattaa jopa loppua. Odotellaan...

Perjantai kolmastoista...

Tässäpä olisi syntymäpäivä... Mutta merkeistä päätellen vauva osaa olla syntymättä näin pahaenteisenä päivänä. Ja mikäli Hennan uniin on uskominen, niin synnytys alkaa vasta maanantain jälkeen. Sitten kun meille on toimitettu uusi kirjahylly.

Tyttö vs. Poika -veikkauksia tuntuu tulevan monilta. Tällä hetkellä veikkauksen kertoimet on vahvasti poika-vauvan puolesta, mutta ehkä hieman tasottumaan päin. Riikka kirjottelee edellisen postini kommenteissa, että silläkin on aiheesta arvaus... mutta jätti kertomatta kumpi. Toisaalta sillä konstin voi aina sanoa jälkeenpäin, että oli oikeassa. Jotkut on fiksuja! Tyttö-veikkaajat on olleet vahvimmin ajamassa omaa asiaansa, Marianne-mummi uskalsi jo käydä shoppailemassa vaaleanpunaisia vaatteitakin.

Itse kuulun poika-rintamaan. Perustan mielipiteeni puhtaasti tieteellisiin faktoihin. Tieteen kuvalehdessä oli artikkeli tutkimuksesta jossa verrattiin odottavien äitien lähimuistia. Kaikissa tapauksissa lähimuisti oli heikentynyt odotuksen aikana, mutta siinä kuinka paljon muisti oli heikentynyt oli tyttövauvojen ja poikavauvojen välillä huomattava ero. Tyttövauvaa odotettaessa lähimuisti oli selvästi huonompi. Olen koittanut tarkkailla Hennaa ja tuloksien perusteella voisin väittää, että heikompaan suuntaan ei ole menty. Joskus se unohtaa imurin keskelle lattiaa, mutta en tiedä voiko sitä ottaa laskuun mukaan.

Mä oon pohtinut ostetaanko kaikki vauvan vaatteet ja leikkikalut oikeasti vauvalle... vai vanhemmille. Ehkä te tiedätte paremmin... Mutta mut saatiin ainakin tyytyväiseksi kun sain paketin Hennalta:

Pullukkaa kävelyttämässä

Päivä laskettuun aikaan... neuvolan täti sanoi Hennalle tänään, että ei halua nähdä enää. Sanoi, että jos vielä ensi viikolla tullaan, niin saadaan lähete synnytykseen. Lähetettä odotellessa ollaan mietitty keinoja millä saatais jotain tapahtumaan. Pullukka tarvii saada liikkeelle, ja kyllähän se paineleekin. Raskautta tuskin huomaa. Ellei tuota valtavaa ruokakupua oteta huomioon... Ennemmin olisin huolissani, että millä sen saa pysähtyyn...

Jos Äitillä on virtaa, niin sitä on lapsellakin. Toivoin rauhallista vauvaa, jota on helppo hoitaa... mun toiveisiin ilmeisesti ollaan vastaamassa lapsella joka ei pysähdy koskaan. Vanhemmista ja isovanhemmista päätellen lapsi todennäköisesti saa perintönä jonkin sortin geenin joka pakottaa tanssimaan. Alustavista vatsan läpi suoritetuista tunnusteluista se on jo ammattilainen afrikkalaisessa sadetanssissa, Hip Hopissa, Polkassa, Salsassa ja Pasodoplessa.

Tiede lehdessä sanottiin, että koko Euroopan kattaneen yleistietokyselyn perusteella joka kolmas suomalainen ei usko evoluutioon. Suomi oli tuon vastauksen osalta Euroopan häntäpäässä. Biologian tunnit on ilmeisesti olleet tylsiä... Ihmisen evoluutio on viime aikoina hidastunut huomattavasti. Hedelmöityshoidolla lähes kaikki voi saada lapsia. Kulttuuri ja valtiorajoja ei tunneta. Geenit sekottuu ja muutosten määrä vähenee. Evoluutio on vain nopeaa pienissä ryhmissä. Dilbert pohti taannoin blogissaan ihmisten selektiivistä evoluutiota. Ihminen kykenee pitkälti valitsemaan oman kohtalonsa. Mitä tapahtuu jos joku lahko päättää valita jonkin evoluutiopolun, sama varmaan tapahtuu jos jossain syntyy erikoinen seksuaalien fetissi... Otetaan esimerkki: jos vaikka isohäntäluiset ihmiset päättävät hankkia vain puolisoita joilla on iso häntäluu... ja arvot periytyvät myös seuraavalle sukupolvelle, ja seuraavalle jne... Meille tulee hännäkkäitä ihmisiä. Tanssin suhteen meidän vauvalla on jo menossa ilmeisesti kolmas sukupolvi. Jokohan pienokaisella on näkyvissä positiivisia fyysisiä ominaisuuksia joiden avulla tanssilattialla pystyy pyörähtelemään tehokkaammin... kuten esim. rytmitaju.

Leffa friikki

Oltiin elokuvissa katselemassa Oliver Stonen WTC:tä. Koskettava selviytymistarina hyvin kerrotussa paketissa. Jos elokuvan hyvyyttä voisi mitata vuodatetun kyynelnesteen määrällä, niin tämä olisi todennäköisesti kategoriassa vedenpaisumus, tai tsunami. Meitä oli neljä nauttimassa elokuvasta, vaikka päästiin teatteriin sisään kolmella lipulla. Tämä yksi veijari - jolle oli varattu istumapaikka hiukan ahtaammasta osasta teatteria - ei ollut ollenkaan tyytyväinen olosuhteisiin. Huolimatta siitä, että oli päässyt kuitenkin ilmaiseksi paikalle. Melkoisen kestävä makuupussi tuo kireelle venytetty Hennan masu on... Olin jossain vaiheessa varma, että pikkuinen ponnistaa itsensä ulos pussista just siinä paikalla. Ehkä ipana eläytyi liikaa elokuvaan, ja koitti saada rauniopelastustyöntekijät huomaamaan myös hänet ja oman tukalan tilanteensa. Ainoa mitä mä pystyin tilanteessa tekemään oli tarkastaa Hennan maha-nahan läpi, että kummassakin pikkujalassa oli kaikki viisi varvasta oikeilla paikoilla.